Ilmakasvini

Valmistin isänpäivänä lounaan perheelleni. Äitini toi tuliaisena minulle pari ilmakasvia. Olin niitä joskus ihastellut kukkakaupassa, ja sitten sainkin häneltä sellaiset.

Kuvittelin, että ne eivät tarvitse hoitoa. Tarvitsevathan ne, mutta ovat silti helppohoitoisia. Laitoin kasvit hetkeksi veteen uppeluksiin, annoin niiden vähän kuivahtaa talouspaperin päällä, ja sitten ne saivat kodin vanhoista tuikkukipoista. Tarvittaessa pallot on helppo irrottaa pesuun, koska avasin niiden ripustusketjujen päissä olevia lenkkejä.

Tuikkukipat sain kaveriltani joskus vuosi sitten. Hän itse oli saanut ne perintönä ja antoi ne sitten minulle. Ajatteli minun keksivän niille jotakin käyttöä vaikkapa tuunaamisen kautta. Onneksi en vielä "ehtinyt" tehdä niille mitään. Nyt löysivät paikkansa mökin ikkunalta kukka-astioina.

En tiedä vielä kauanko kasvit mahtuvat kasvamaan lasipalloissa, mutta siirrän ne sitten isompiin astioihin kun alkaa tila ahdistaa. Voisihan noihin jotakin lisäsomistetta laittaa, mutta annan olla vielä tuollaisenaan. Sitten kun pallot ovat käyneet kasveille pieniksi, voin rakennella niihin vaikkapa jonkun joulumaiseman.

Vanhat, joskus muodissa olleet tuikkukipot näyttävät saaneen samanlaisen uusiokäytön muuallakin. Huomasin sen, kun etsiskelin ilmakasveille hoito-ohjeita. Ei ollutkaan sitten minun  "ainutlaatuinen" oivallukseni. Ihmettelen vaan, jos tuollaisissa palloissa on joskus uskallettu aitoja tuikkuja polttaa - ei kai?

Olkitarjotin tuunattu munankuorimosaiikilla

Tuunasin tämänkin 50 sentin kirppislöydön munankuorilla. On ilmeisesti ollut matkamuisto, jonka kuvaa on yritetty putsata pois. Materiaali taitaa olla jotakin prässättyä olkea.

Maalasin tarjottimen, 35 x 25 cm, kauttaaltaan mustalla Helmi-kalustemaalilla. Tulostin paperitähtiä ja sommittelin niitä tarjottimelle. Piirsin tähtien ääriviivat lyijykynällä.

Tämänkin työn edetessä ihmettelin, että mitä oikein duunaat. Tosin alunalkaenkin minulla oli tarkoitus käyttää tarjottimeen väriä. Munankuoret liimasin reunoja myöten, koska alusta oli hieman rosoinen.

Monen mutkan kautta päädyin tällaiseen lopputulokseen. Jossakin vaiheessa vaan päätin, että antaa olla.

Sytykeruusu-urakka

Sytykeruusuja taas vähäksi aikaa

Seitsemisen viikkoa flunssaa sillai pikkuhiljaa pahempana kuin edellisenä päivänä. Mikään ei ole oikein huvittanut, ei myöskään sytykeruusujen teko. Mutta kun on tuota muutakin tautia, kuten jatkuva näpräämisen tarve, ruusujen teko on joskus ihan hyvää hommaa telkkua katsellessa. Flunssaan on nyt lääkkeet kohdillaan. Tuohon toiseen tautiin ei taida tulla helpotusta kuin iän ja heikkenemisen kanssa?

Minulla on melkoinen munakennojen varasto, joten niitä en kerää enää vähään aikaan. Kaverit ja sukulaiset ottavat talteen kynttilänjämät ja antavat ne minulle. Itse annan vastalahjaksi sytykeruusuja. Kuvasta puuttuu noin viiden litran astiallinen sytykkeitä, jotka annoin eilen naapurille. Sain häneltä jo viime vuonna parikymmentä kiloa kynttilägeeliä, joten hän on ruusunsa ansainnut vielä monena vuotena. Olen käyttänyt edellisiin sytykkeisiin myös pari ämpärillistä vanhaa mehiläisvahaa, jota jäi joskus tallivuokralaiseltamme hävitettäväksi.

Kuvan ruusuihin käytin kynttilägeeliä sekä punaiset ja valkoiset kynttilänjämät. Väriä lisäsin laittamalla kattilaan harhaostokseni, eli huonot punaiset vahakynät. Niiden väri painui melkolailla kattilan pohjaan, mutta kyllä niistä jotakin irtosi ruusuihinkin. Kastan kennot steariiniin vain kertaalleen. Ovat näin helpommin syttyviä.

Kuvan pussitetut ruusut menevät pojalle kiukaan pesää varten. Lasipurkeissa olevat ovat itseä varten kuten myös mukissa olevat puuhellan pienet sytytystötsät. Suuressa laatikossa olevat annan joskus viemisinä kylään mennessämme. Niillä muistan myös kynttilänpätkiä antaneita. Olen yrittänyt kerätä laatikkoon vähän kauniimpia yksilöitä.

En tosiaankaan tiedä, kaduttaako ekan sytykeruusun teko. Mies ei ole luvannut sytyttää pesiä kuin niillä, ja olen ihan taatusti tehnyt ruusuja saavikaupalla vuosien aikana. No, ukko tekee polttopuut, joten vähemmällä pääsen. Maltan nykyään itsekin käyttää sytykkeitä, koska niillä pesän viritys sujuu, eikä tulee tuhkaa kuten paperilla sytyttäessä.

Ai miksi ruusuja? Kun paljon tekee, niin jotkut niistä väkisinkin onnistuu. Haluan, että viemiseni ovat nättejä. Ovat myös siksi hyviä, koska monet tuttuni nykyään siivoavat kotejaan turhasta tavarasta.

Järki käteen ja suutarille

Talvilenkkareistani hajosi vetoketju. Harmitti, koska olivat pehmeät käyttää ja pohjat pitivät pystyssä liukkaallakin kelillä. Vetskari hajosi huonon kesäsäilytyksen vuoksi ja toisesta kengästä se oli viittä vaille rikki. Olivat pienessä lintassa muun kuorman alla, joten vetoketjut olivat taittuneet tiukalle mutkalle. Tästä muistankin sitten taas keväällä, että talvikengät täytyy säilyttää paremmin?

Kun on omasta mielestä joskus niin pirskatin kätevä, niin silloin yksinkertaisistakin jutuista saa monimutkaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Pohdin pääni puhki, että miten saan kengät sovitettua ompelukoneeseeni neuloessani uutta vetoketjua niihin. Sitten välähti - eikun suutarille!

Markettireissun yhteydessä otin kengät mukaani. Sen käytävällä on pikasuutari, jolta kysyin korjauksen hinta-arviota. Kengät jätin sinne heti - korjaus maksoi 14 euroa. Oli hyvä, että otin mukaani molemmat, koska remontti tehtiin molempiin jalkineisiin.

Olenhan minä ennenkin suutaria tarvinnut. Pääasiassa korkolappujen vaihtoon.

Kerran suutarilla oli lappu tiskillä, jossa ilmoitti palaavansa puolen tunnin kuluttua. Ei minulla ollut aikaa odotella, joten kirjoitin haluamani toimenpiteen sekä osoitetietoni ja puhelinnumeroni ylös paperille. Laitoin lapun kenkäpussiin ja viskasin hela hoidon tiskin yli suutarin lattialle. Suutari soittikin jonkin ajan kuluttua kiittäen ja kehuen toimintaani. Samalla ilmoitti koska työ on valmis.

On se vaan hienoo, että löytyy käsityöammattilaisia.

Munankuorimosaiikki pahvirasioihin

Pienille lahjoille

Päällystin pitkästä aikaa pieniä pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Rasiat ostin jo viime vuonna Tallinnasta, kuten sitä edellisetkin. Näitä saa myös Suomesta sekä postimyynnistä, mutta ostin reissussa, koska sattui sopivasti matkan varrelle. Näiden hinta naapurimaassa tuskin oli paljoakaan halvempi kuin muuallakaan.

Maalasin kotelot ensin mustalla akryylimaalilla. Sitten liimasin kansiin munankuoria, joista tähtien kuoret maalasin etukäteen. Toiset kaksi kantta maalasin liimattuina pintaan. Pinnat lakkasin sisältä sekä ulkoa vesiliukoisella kalustelakalla.

Näissä on kiva antaa rahalahja tai pieniä tavaroita. Tyttärentytär oli mielissään pelkästä sydänrasiasta, jonka annoin eilen. Tosin en kuvassa olevaa.

Katselin kolmisen viikkoa sitten isompaa sydänrasiaa kummitätini luona. Rasia oli kunniapaikalla. Valitettavasti kyläily luonaan oli viimeinen, koska hän menehtyi äkillisesti pian käyntini jälkeen.

Kivoja näinkin

Jos en olisi innokas tuunailemaan, niin nämä kelpaisi minulle sellaisenaan. Ovat söpöjä pahvin värisinäkin.

Toiveena huopahelmet

Huopahelmien teko kuva kuvalta

Kirjoittelen taas huopahelmien teosta. Tekniikka oli outo suuren marketin lankavastaavalle, kun pyysin neuvoa huopuvista langoista, joten menköön tämä muillekin vielä kerran.

"Pääsin" siis lankaostoksille!

Olin lapsenlapsen synttäreillä uudet huopahelmet kaulassani. Oli ihan ensimmäistä kertaa, kun laitoin yleensäkin sellaiset kaulaani. Tytär ihasteli niitä ja pyysi tekemään samanlaiset, hieman pidempänä vaan. Naureskelin, että niin ne ajat muuttuu. Joskus muinoin oltiin huvittuneita kädentaitomessuille mennessä, että oikea näyttää olevan reitti, kun noita huopahelmiä menee samaan suuntaan.

Vielä kerran: Kerin huopuvista langoista, noin kolmen metrin pätkistä, pieniä lankakeriä. Suurempiin keriin mittaan noin viisi metriä. Joihinkin keriin kietaisen eriväristä lankaa kuin mitä pohja on. Työtä tehdessä edessä kannattaa olla vaikkapa puolen metrin esine, josta saa mitattua ensimmäisen pituuden. Minulla on rahi, jonka leveys on puoli metriä.

Seuraavaksi pujotan lankakerät sukkahousuihin. Käytän tähän tarkoitukseen inhokkejani tai rikki menneitä pöksyjä. Nyt pujotin keriä vielä pariin polvisukkaan, joissa oli silmäpako. Erittelen kerät pussittamalla ne kalalangan pätkillä.

Seuraavaksi laitan teelemykseni pyykkikoneeseen ja pesen ne 60 asteessa. Sekaan laitan esimerkiksi vanhan pyyheliinan. Sukkahousut on pesun jälkeen mennyttä kalua. En ainakaan itse ole onnistunut irrottamaan huopahelmiä ilman sukkisten rikkomista.

Otan helmet heti märkinä pois sukkahousuista. Tällöin niitä voi vielä jonkin verran muokata. Pyöritän niitä käsissä, jolloin saan ne sileiksi. Jos helmissä on kovia nyppylöitä, leikkaan ne varovasti saksilla.

Helmiä tuli tehtyä taas runsaasti. Käytin kaikki ostamani sekä tyttäreltäni saamat huopuvat langat. Ei ihan muutaman palleron takia kannata pyykkikonetta pyörittää.

Nyt odottelen palleroiden kuivumista, jotta pääsen kasaamaan niistä helminauhaa.

Munankuorimosaiikki kirppislöydölle

Eggshell mosaic

Käväisin paikallisessa kirppiksessä pitkästä aikaa lähinnä tutkailemassa tilannetta. Olen vähän ajatellut ottaa taas myyntipöydän tavaroilleni. Mies siivosi kellariamme, ja löysi sieltäkin kaikenlaista, jota voisi laittaa myyntiin. Kellari on niin iso, että siellä voi säilyttää kaikenlaista - valitettavasti.

En oikeastaan etsi kirppiksiltä mitään, mutta jos satun löytämään jotakin, joka sopii jo olemassa oleviin astiasarjoihini, niin voin ostaa. Muuten olen myyntimielellä.

Yksi paha tapa minulla kylläkin on. Tsekkailen, josko löytyisi tuunattavaa, ja pääasiassa munankuorimosaiikki on mielessäni.

Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa

Löysin kuvan puisen ja tarjouksessa olleen tarjoiluastian. Maksoin siitä kokonaisen euron. Sen innoittamana päätin kokeilla siihen pitkästä aikaa munankuorimosiikkia.

Maalasin tarjottimen mustalla Helmi-maalilla. Liimasin pintaan munankuoret ja liiman kuivuttua hioin pinnan. Sen jälkeen lakkasin munankuoriosan pariin kertaan vesiohenteisella kalustelakalla.

Olisihan tuohon vatiin voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta, mutta halusin tällä kertaa simppelin lopputuloksen.

Juu, sinne kellariin jäi vielä melko paljon tuunattavaa.

Curryketsuppi pikana

Kelpaa meille

Yksi kavereistani on monessa ruuanlaitossa kokeellinen ja onkin ihan hyvä siinä. Yhtenä iltana hän tarjosi meille nakkipiiloja itse tehdyn curry ketsupin kanssa. Oli hyvää.

Kyselin ohjetta, ja hän kertoi vain lisänneensä valmiiseen ketsuppiin curryjauhetta ja mustapippuria.

Tänään kokeilin temppua itsekin. Kaadon tyhjään salaattikastiketötsään ensin ketsuppia. Sekaan ravistelin vähän mustapippuria sekä jauhettua currya. Määristä en osaa sanoa, mutta currya meni aika paljon ennen kuin maistui tarpeeksi.

Nyt annan ketsupin vielä maustua. Täytyy vain käydä välillä maistelemassa ja ravistelemassa purkkia.

Pyöröpuikot järjestykseen

Pyöröpuikot järjestyksessä

Minulla ei niin hirveän paljoa pyöröpuikkoja ole, ja nekin vähät oli sikin sokin. En siis tietänyt mitä omistan kuin tarve kerrallaan. Jos ohjeessa oli pyöröpuikot, ihan arpapelillä muistelin, että onko minulla kyseiseen työhön tarvittavat sellaiset.

Jostakin syystä olen hukannut alkuperäisiä puikkojen pusseja, ja nekin mitkä löytyivät, olivat tyhjinä. Todennäköisesti olen hävittänyt ne aikoinaan, koska ovat mielestäni liian ahtaita ja puikot ovat niissä pienessä kipparassa.

Ostin eilen puolen litran "minigrip"-pusseja puikkoja varten. Päälle kirjoitin kunkin sisällön pituuden ja halkaisijan. Puolen litran koko on ihan hyvä, koska puikot eivät puhkaise pusseja ja pysyvät niissä melko suorana.

Sain tyttäreltä peltisen suklaarasian pyöröpuikkojen säilytystä varten (valitettavasti tyhjänä). Likka oli nähnyt varastoni, ja rasiasta sainkin kimmokkeen ryhtyä järjestelyhommiin.

Suurena apuna oli säilyttämäni puikkokokojen mittaussabluuna. Niitä sai joskus muinoin pyöröpuikkojen ostopussissa. Tavallinen reikäsabluuna olisi kait myös toimittanut samaa virkaa, mutta nämä pahviset on hyviä. Minulla on niitä useampi ja annoin yhden tyttärelleni. Hän oli siitä mielissään, ja lisää saa jos tarve vaatii.

Järjestelin myös joitakin epämääräisiä sukkapuikkoja sabluunan kanssa. En vaan ymmärrä sitä, että minulla voi olla pariin kokoon yhdeksän kappaletta halkaisijaltaan samanlaisia puikkoja.

Pitkät puikot karkkilaatikoissa

Pitkiä puikkoja olen säilyttänyt vanhoissa suklaalaatikoissa. Kaipaan näillekin parempaa järjestystä. Rasiat alkavat olla tiensä päässä, ja suunnitelmissani on ommella puikoille säilytyspussukka. Sit joskus!

Sinisistä hartiahuivi

Sininen hartiahuivi

En sitten malttanutkaan olla virkkaamatta käsivaivasta huolimatta, joten sain aikaiseksi vielä yhden hartiahuivin sinisistä Marimba-villalangoista. Vaivaani auttoi huomattavasti, kun ompelin välillä koneella sekä neuloin sukkapuikoilla.

Virkkausmalli on ollut siitä kiva, että olen voinut virkata ja katsella töllöä samaan aikaan. Nyt malli saa jäädä ainakin vähäksi aikaa. Vaihtelu virkistää, ja tuntuu, ettei nuo lahjalangat lopu tekemälläkään. Ihan hyvä juttu silti sikses. En valita missään tapauksessa, vaan olen kiitollinen.

Ohje muistin virkistämiseksi:

http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Mummille tyhjä pastillipurkki

Tuunattavaa

Nuukaillen glitteriä

Tyttärentytär, 7 v, lähetti minulle viikolla WhatsApp-viestin kuvan kera. Kysyi siinä, että tarviitko pastillipurkkii? No "täytyihän" minun tarvita.

Asia huvitti, koska olen monta kertaa kertonut saavani kavereiltani kaikenlaista tuunattavaa tavaraa, ja nyt se on tarttunut jo lapsenlapseeni. Olen siitä ihan tyytyväinen, koska kierrätys on hyvä asia. Toisaalta mietin, pitäisikö minun olla jo huolissani itsestäni.

En sitten tuunannut purkkia enempää kuin poistamalla etiketit. Liimasin korkkiin leikkaamani pienet glitterisydämet ja kannen keskustan lakkasin askartelua varten ostamallani ale-kynsilakalla. Olisihan purkkiin voinut lisätä vielä kaikenlaista, mutta ajattelin niiden kestävyyttä käytössä.

Tyttö saa purkkinsa tänään. Taidanpa tarvita itsekin samantapaista. Se saisi toimia kynien teroittamisesta tulleen roskan astiana, koska omani, hyvä sellainen, on ilman säiliötä. Päivätaiteilijoissa on työlästä käydä teroittamassa roskiksen päällä. Miksen tätä aikaisemmin ole hoksannut?

Tyttärenpojalle kauluri

Kiireinen pikkumies

Kauluri on reilun mittainen

Neuloin 5-vuotiaalle tyttärenpojalle kaulurin Novitan merinovillasta. Pojan 7-vuotias isosisko kylläkin tokaisi, ettei tuollaisia enää kukaan käytä. Voi olla, mutta katsotaan sitten pakkaspäivinä. Toisaalta, malli on jo 12 vuotta vanha.

Kaikissa neuleohjeissa neuvotaan kääntämään kaulus nurjalle. Minä teen toisinpäin. Jostakin syystä en saa tehtyä koskaan siistiä jälkeä poimiessani silmukoita pääntieltä kaulusta varten. Vaikka luon uudet silmukat neuleen läpi, niin en onnistu. Kun käännän reunan ulospäin, saan osaamattomuuteni paremmin peitettyä.

Neuleohje lapsen kauluriin löytyy täältä:

http://arkisto.novitaknits.com/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=1220

Lapsen tupsupipo

Luvan kanssa

Mietin taas, mitä tekisin uusista langoista. Etsin jotakin helppoa ja nopeatekoista. Löysinkin pipon ohjeen Novitan arkistosta, joka sopi saamaani Nalle-lankaan.

Tyttärentytär oli iloinen saamastaan piposta, joten ainakin siinä mielessä tuli tehtyä onnistunut neulomus.

Ohjeen pipoon löytää myös täältä:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/lapsen-tupsupipo-novita-nalle-tai-novita-wool-cotton

Tuuletin talvikäyttöön

Tuli pikkuinen probleema aikataulun puitteissa. Mökki on siivottu, mutta pyykkiä jäi pesemättä. Likapyykkikori oli täynnä, joten pakko oli päästä tyhjentämään sitä. Illalla tulee lapset ja lapsenlapset visiitille muutamaksi yöksi. Pitivät tulla vasta huomenna.

Pyykin kuivaus vaan mietitytti. Näin syksyllä ei mikään tahdo kuivua ulkona ja sisälläkin on vähän hankalaa saada pyykki kuivaksi, varsinkaan nopeasti. Jotkut tekstiilit tulevat pahan hajuisiksi kuivuessaan hitaasti.

Pyykkitelineet eivät nyt oikein mahdu olemaan sisällä. Perikunta tuo tavaroitaan rekkalastillisen verran, joten sekamelska on talossa kädenkäänteessä. Pyykki pitää siis saada nopsaan kuivaksi.

Laitoin tuulettimen pyörimään päin telineitä ja pyykit kuivuvatkin nyt nopeaan. Taidan pitää sen käsillä koko talven ajan, enkä heivaa sitä talviteloille. Kas kun ei ennen ole tullut mieleeni.

Vilja-allergikolle leipomuksia

Maistiainen mutsille

Sovelsin sämpyläohjetta "https://www.soppa365.fi/reseptit/fantastinen-leipa-0" vilja-allergikolle. Otin ohjeen pohjaksi sen vuoksi, että kyseistä taikinaa ei vaivata enää ennen uunipellille laittoa, vaan sämpylät leikataan paloiksi.

Koska kyseessä oli kokeiluni, tein vain puolikkaan annoksen. Jauhoseokseen käytin maissi- sekä tattarijauhoa. Sekaan laitoin myös teelusikallisen psylliumia, ropauksen tattarirouhetta sekä hieman tattarihiutaleita. Voitelin ennen uuniin laittoa taikinapallerot vielä vedellä.

Ei tuosta sämpylöiden koostumuksesta voi puhua samana päivänäkään kuin alkuperäisestä, mutta muuten niistä tuli ihan hyviä.

Kaurakin on pannassa, joten sitä en voi käyttää. Onneksi nykyään kaupoissa on runsaat valikoimat vaihtoehtoja. Valmiit sämpylät vaan maksavat maltaita.

Isän paistamat letut

Mies paistoi lettuja isot pinot, joista saa tänään tuliaisena vielä lapsenlapsetkin. Ensimmäiseksi hän paistoi kuitenkin viljattomat letut.

Taikinaan tuli maissi- ja tattarijauhoja sekä hieman tattarihiutaleita korvaamaan vehnäjauhot. Lopputulos on jopa parempi kuin perinteiset letut vehnäjauhosta.

Jäistä hapanleipää

Olen leiponut hapanta tattarileipää useamman kerran. Ohje löytyy videolta googlaamalla "hapan tattarileipä". 

En aina käytä varsinaista ohjetta, vaan olen alkanut säveltää sitä myös omin päin: Laitan ensimmäisenä päivänä lämpimään veteen kannen alle likoamaan tattarijauhoja. Seuraavana päivänä lisään lämmintä vettä, tattarijauhoja, hieman -hiutaleita sekä -rouhetta. Lisään myös riisi- tai maissijauhoa. Kolmantena päivänä lisään psylliumia, merisuolaa, tattarirouhetta ja -jauhoa sekä vähän pellavansiemenrouhetta. Joskus lisään puoli pussia kuivahiivaa.

Maissi- tai riisijauhoa ei kannata laittaa ensimmäisenä päivänä likoamaan, koska kokemukseni mukaan ovat melko herkkiä pilaantumaan lämpimässä vedessä.

Taikinajuurta ei saa pitää liian lämpimässä. Olen kerran joutunut heittämään taikinan pois, koska oli liiaksi käymistilassa. Siitä lähti tajunnan räjäyttävä tuoksu. Normaalisti taikina tuoksuu lievästi happamalta.

Ainakin osa valmiista leivistä kannattaa pakastaa, koska eivät säily kauaa huoneen lämmössä.

Kannattaa katsoa video ja tehdä ainakin ensimmäiset leivät siitä saadun ohjeen mukaan. Hapanleivät ovat todella hyviä.

Punasävyinen hartiahuivi

Hartiahuivi villasta

Homma jatkuu, eli teen määrätietoista työtä lahjalankojeni parissa. Virkkasin punasävyisistä Marimba-villalangoista hartiahuivin jo tutuksi tulleella mallilla.

Itse en enää huiveja tarvitse, mutta tiedän kyllä kavereitani, jotka arvostaisivat tätä vaikkapa tuliaisena.

Seuraavana työn alla on samanlainen, mutta sinisävyisenä. Virkkaamistani pitää vaan vähän toppuutella, koska oikeassa kädessä on alkavaa oireilua rasituksesta.

Eipä hätiä mitiä, kyllä muutakin puuhaa löytyy, ja vaihteluhan virkistää.

Hartiahuivin ohje löytyy netistä useammastakin paikasta, mutta oman ohjeen otin täältä:

http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Tyttärenpojalle neulepusero

Hyvä yritys

Päätin testata lahjaksi saamiani lankoja neulomalla niistä ensin jotakin pientä. Siispä etsimään neuleohjetta, joka sopii saamiini konepestäviin Marimba-villalankoihin. Lankamerkki on Novitalta ja käsittääkseni pois tuotevalikoimasta.

Löysin Novitan arkistosta neulemallin "Neulottu vauvan palmikkopusero (Muksuextra 2008)". Kokoja oli mallissa aina 6-7 vuotiaalle asti.

Funtsailin, että jos neulon tuolla ohjeella neulepuseron, niin siinä ei sitten työn lomassa paljoa telkkua katsella. Piti siis laskeskella ja miettiä helpompi malli, joten otinkin vain alkuperäisestä ohjeesta silmukkamäärät ja sentit. Koon valitsin varmuuden vuoksi 6 - 7-vuotiaille. Ihan jo sen vuoksi, että tuppaa joskus neulomukset jäädä vaiheeseen ja poika on nyt 5-vuotias.

Neulominen sujui nopsaan, joskin minun oli vaikeaa saada aikaiseksi tasaista jälkeä. Lanka ei juurikaan joustanut ja oli melko kovaa. Ehkä käsialanikin on muuttunut aikojen saatossa.

Koska pusero tuntui melko jäykältä ja karkeahkolta, huuhtelin sen lopuksi lisäämällä veteen hieman tuoksutonta huuhteluainetta. Sen jälkeen laitoin neuleen laakatasolle kuivumaan. Nyt pusero on todella ison ja löysän oloinen, joten minun täytyy varmaankin pujottaa hyvin ohut kuminauha helman resorin alareunaan. Konsti on tepsinyt aiemminkin, joten miksei myös nyt.

Jatkossa keskityn käyttämään kyseisiä lankojani vain virkkaamiseen ja olenkin jo aloittanut niistä uuden projektin. Nyt työ sekä jälki vaikuttavat paljon mukavammilta.  

Harmaat huopahelmet

Huopahelmiä kaulakoruksi

Jatkoin illalla huopahelmien kasaamista ja sain taas tekemistäni palleroista muutaman käyttöön.

Kaksiväriset helmet sain kietaisemalla harmaan kerän päälle muutaman kierroksen mustaa. Niistä tuli mielestäni ihan kivat.

Pieniä puuhelmiä purkamastani helminauhasta riitti vielä tähänkin kaulakoruun. Isommat olen ostanut joskus kädentaitomessuilta.

Minulla on harmaa neuletakki, joten helmet mallaavat ainakin sen kanssa yhteen.

Huopahelmiä kera paperihelmien

Huopuvaa, tapettia, puuhelmiä

Väsäsin jokin aika sitten vanhasta tapettikirjan sivusta helmiä. Minulla oli, ja on vieläkin, huopahelmiä, joihin käytin kaikki huopuvat lankaloppuni. Enpä kuvan kaulakoruun saanut paljoakaan niitä menemään, mutta uusia tulen varmasti kasaamaan lisää.

Helminauhaan käytin myös osan rikkomastani vanhasta puuhelmikorusta. Oli käynyt sitten jostakin syystä vuosien aikana ahtaaksi kaulan ympärille. Se jokin syy näkyy peiliini kurkkaamalla.

Olen antanut tyttärelleni lähes kaikki sellaiset koruni, joista tykätään molemmat, ja eivät sovi enää itselle. Esimerkiksi 18-vuotiaana saadut lahjani ovat suurimmaksi osaksi taas muodissa, eli en minä kaikkia hävitä.

Sivu vanhasta tapettikirjasta

Leikkasin paperisuikaleet kaksi senttiä leveiksi toisesta päästä ja toiset päät jätin suipoiksi. Kiersin pitkät suikaleet sukkapuikon ympärille ja liimasin ne liimapuikolla kiinni pitkin matkaa rullaamisen aikana. Liimaa ei tarvittu koko matkalta.

Finnfoamin suikale alustana

Lakkasin helmet Decoupage-lakalla kahteen kertaan. Hyvänä alustana toimi Finnfoam-suikale, johon tökkäsin vanhoja sukkapuikkoja ja niihin pudottelin helmet lakkaamista varten.

Itse tehtyjä helminauhoja voi muokata aina uudelleen inspiraation mukaan. Minusta on ennen on ollut aika nihkeää pujottaa kaulaan jotakin huomiota herättävää, mutta nykyisin on toisin. Olen ottanut opikseni ihan vaan harjoittelemalla korujen käyttöä. Miksi niitä laatikon pohjalla väsäisi.

Munankuorimosaiikkia pullopakkauksen pintaan

Pulloboxi

Vanhan ja pienen, lahjaksi saadun, Ouzo-pullon pakkaus sai pintaansa munankuorimosaiikin jo aikoja sitten. Pakkaus on ollut odottamassa lisäfiksausta, mutta nyt kun sitä katsoin uudelleen, niin kelpaahan tuo minulle tuollaisenaankin.

Edellisessä samankokoisessa tekeleessäni säilytän virkkuukoukkuni. Tässä voin jatkossa säilyttää vaikkapa sukkapuikkoni.

Minulla on jemmassa kaikenlaista munankuorimosaiikkia varten. Täytyypi taas vaan ryhdistäytyä niidenkin pariin. On sitten kivaa puuhaa.