Jättimuna liimavedestä ja talouspaperista

 

En tiedä, että onko jättimunat jo niin last season. Tein kuitenkin, koska tykkään niistä. Edellisistä jättimunista taitaakin olla jo pari vuotta, joista jemmassani on enää yksi. Toiseen näistä laitan suklaamunia ja toiseen tete-a-tete narsissin. Ilahduttavat lapsia ja lapsenlapsia kuten myös tietenkin itseäni.

Perinteisen muovikelmun sijaan laitoin ilmapallojen päälle muovipussit. Ne suojasivat mukavasti myös alusastioita, jotka toimivat telineinä. Sitten liimasin talouspaperin paloja ilmapallojen päälle kerroksittain. Liimavesiseoksen tein ihan mutu-tuntumalla.

Pintojen kuivuttua puhkaisin ilmapallot. Sitten leikkasin tekeleitteni reunat halutun mallisiksi. Sain muovipussit vielä ehjinä pois, joten toimivat vielä jatkossa käännettyinä vaikkapa kylppärin roskiksen pusseina. 

Kerrankin minulla on rairuohokylvökset kohdillaan. Kirjoittelin viime vuonna olevani ikuinen rairuoho-optimisti. Siemenet itivät silloin harvakseltaan, ja yleensäkin olen kylvämisissäni myöhässä.

Nyt kylvin kokeilumielessä viimevuotisia siemeniä lautasten reunoille ja keskelle uusia, mukana ohran jyviä. Eipä vanhat itäneet nytkään juuri ollenkaan.  Katsoin niiden viimeistä suositeltua käyttöpäivää, ja aikaa on vielä jäljellä. Eli noissakin on näemmä laatuongelmia..

Sunshine Blogger Award

Kiitos Kristiina, mantymaenelamaa.blogspot.com, haasteesta. Tässä olisi vastauksia haasteen kysymyksiin. Aikaa tässä vähän vierähti ja paremmin olisin voinut vastailla, mutta julkaisen jutun nyt tällaisenaan.

1. Mikä on blogisi tarkoitus ja kuinka se alkoi?

Tein ensimmäisen blogini, Visualistiska, korvaamaan perinteisen Portfolion opiskellessani visualistikoulussa. Pidän sitä piilossa enkä ole sitä päivittänyt enää kuuteen vuoteen. Siitä syttyi kipinä ja aloitin kirjoittamaan uutta blogia -  fisuska.blogspot.com, nainen kalassa. Siitä innostuin lisää kirjoittamiseen ja aloitin vielä tämän Merjee-blogin.

2. Mitä intohimo sinulle tarkoittaa?

Elo on jo niin tasaista, että intohimoakin esiintyy enää harvakseltaan. Sitä on löytynyt muunmuassa kuntotanssista, kalastuksesta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, taiteilemisesta, käsitöistä, laulusta, opiskelusta, työstä... Ongelmien ratkaisu taitaa olla ainoa "intohimo", joka on jäänyt elämään loppuiäksi.

Kait opiskelu on ollut jonkinlainen intohimo aikuisiällä, koska luin ylioppilaaksi etälukiosta, liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulusta, suoritin sihteerin ammattitutkinnon, ja nämä kaikki iltaisin. Visualistikoulutus oli opiskelua päivätoteutuksena. Lisäksi olen ollut kansalaisopistojen asiakkaana monet kerrat.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Kalastus on yksi parhaimmista rentoutumiskoemuksista, paitsi silloin kun iso kala pääsee karkuun. Myös marjastus ja sienestys ovat rentouttavaa puuhaa.

4. Mikä on viimeinen matkasi?

 

Viimeisin matkani oli elokuussa Savukoskelle, 1000 kilometrin päähän kotoa. Meillä on siellä kimppamökki kahden muun pariskunnan kanssa. Käydään yleensä pari kertaa vuodessa ja viivytään noin puolitoista kuukautta kesässä. Kuva ylhäällä on kesäkuulta. Kulleron varrella kiipeää ilmeikäs itikka.

 5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Yleensä olen matkustanut mieheni ja kavereitteni kanssa. Nuorempana lapset olivat usein mukana. Pisin reissu, minne olen matkustanut yksin, on Sao Pauloon. Reissu kesti yhteensä kolmisen päivää, eli hotellissa olin noin seitsemän tuntia. Oli siis työmatka kyseessä.

Nykyisin käydään harvakseltaan enää ulkomailla. Tallinnan matkat taitavat olla viimeisiä ulkomaanmatkoja.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Joskus vielä aion mennä sukuloimaan Australiaan. Ihan unelmamatka olisi Englannin pieniin satamakaupunkeihin ja nummille. New Yorkissa olen käynyt, mutta sinne haluaisin vielä joskus uudelleen.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Viimeisin lukemani kirja on psykologinen trilleri nimeltään "Omantunnon tuska". Sen on kirjoittanut Patricia Highsmith. Lapissa on vähän kesken iltalukemiseni, joka on Sylvi Kekkosen "Lankkuaidan suojassa". Luin siellä myös samaisen kirjoittajan kirjan "Amalia". Näissä parissa viimeisessä uni tulee taatusti jos unohtaa kirjoitusvirheet. Eipä silti tässä itsekään täydellisiä olla.

8. Lempikirjallisuuslajisi?

Olen lukenut kaikki Agatha Christien kirjat ja tykkään yleensäkin dekkareista. Minua tosin kiinnostaa kaikenlainen kirjallisuus, eli mielialan mukaan valitsen lukemiseni. Osasin lukea jo ihan pienenä ennen kouluun menoa ja olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Varsinkin kesäisin reppu täyttyi pari kertaa viikossa opuksista.

Lainasin noin 10-vuotiaana Hannu Salaman "Juhannustanssit". Kirjastotäti yritti vähän estellä, mutta sanoin silmät kirkkaana kirjan olevan mielenkiintoinen. Oli niin tylsä, että jumiuduin jo ekalle sivulle. Kirjaa palauttaessani täti kyseli, että oliko hyvä kirja? En kehdannut sanoa, että lukematta jäi, vaan päästin pienen valkoisen valheen ja kehuin sitä hyväksi. Täytyykin joskus ottaa kyseinen kirja luettavaksi.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Yritän pitää vähän rajaa omista jakamisistani. Minusta on jotenkin noloa mainostaa esimerkiksi blogejani facebook-kavereille. Eri ryhmiin kyllä julkaisen tekemisiäni aihepiirien mukaan.

Tällä hetkellä minulla on kolme blogia, joita päivitän: merjee.blogspot.com on aktiivisin. Sitten minulla on blogi fisuska.blogspot.com sekä sukuseuran juuretsatakunnassa.blogspot.com. Näitä kahta edellistä päivitän todella harvakseen. Lisäksi päivitän sukuseuramme kotisivuja www.erikberg.fi. Toimin siis sukuseuran hallituksen sihteerinä.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Tällä hetkellä enimmäkseen asun mieheni kanssa kakkosasunnossamme keskellä metsää järven rannalla. Ostimme viisi taloa noin 25 vuotta sitten neljän ystäväperheen kanssa. Kimpassa ollaan oltu siitä asti ja jokainen on tehnyt suuret remontit taloihinsa.

Lähin kauppa on kolmen kilometrin päässä, eli ollaan lähellä ison kunnan keskustaa. Aikuinen poikamme asuu kodissamme. Järjestely on järkevä ratkaisu tämän hetkiseen tilanteeseen. Olemme molemmat, mies ja minä, eläkkeellä, joten on ihan sama missä asumme. Koti on mökiltämme noin 40 kilometrin päässä, joten se ei ole matka eikä mikään.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Minusta olisi tärkeää jakaa valistusta maailmaan saastuttamisesta sekä edistää keinoja haittojen vähentämiseksi.

Haluaisin ihmisille enemmän positiivista asennetta elämään. Haluaisin myös edistää tasa-arvoa. En oikein tykkää ylenkatsovista enkä vähättelevistä ihmisistä. Kai silti heilläkin on syynsä sellaiseen käyttäytymiseen?

Vanhoista tyynynpäällisistä kasseja

Polsterikangasta

 

Lapsuudekotiani tyhjentäessä löysin pari todella vanhaa tyynynpäällistä. Kankaasta tehtiin aikoinaan patjanpäällisiä ja sisusta täytettiin oljilla. Sellaista patjaa kutsuttiin meillä päin polsteripatjaksi. Muistan hämärästi joskus nukkuneeni sellaisen päällä. Kangasta oli kait jäänyt yli patjasta, joten otin talteen pari siitä ommeltua tyynynpäällistä.

Päälliset olivat vähän villin kokoisia, joten kesti 10 vuotta keksiä niille uusiokäyttöä. Sisustukseemme ei oikein sovi tuon tyylinen kangas, ja sitäpaitsi yksi harhaostos tuollaisesta kankaasta punaisilla raidoilla odottaa vieläkin kaapin perukoilla käyttöön ottoa. Vertasin uutta tähän vanhaan kankaaseen, ja laadusta ei voida puhua edes samana päivänä. Kovin on uusi heppoisen oloista.

Pesun kautta käyttöön

Asiaan: Koska tyynynpäälliset olivat sopivan kokoisia, vahvistin saumat kolminkertaisella ompeleella ja kiinnitin kahvat yläreunaan. Ompelin ne samalla tavalla kuin eiliset farkkukassit. Kahvakangas on näissä vaan paljon ohuempaa.

Näitä ei todennäköisesti oteta kauppaan, vaan ne tulevat nuoremman miesväen käyttöön mökille saunakasseiksi. Tähän asti heillä on ollut siihen tarkoitukseen käytössä jos jonkinlaista pussukkaa.

Täytyy varmaankin ommella vielä pari kassia punaraitaisesta kankaasta naisväelle. Tai ihan miten vaan. En tunnusta olevani värirajoitteinen.

Kangaskassien ompelua

Kassien malleja

Vanhat kangaskassini alkavat olla vähän risaisia ja osaa niistä ei voi pestä. Osa kasseista on niin pieniä, ettei ne sovi oikein mihinkään tarkoitukseen. Siispä ompelukone esille ja tutkimaan pohjatonta (?) kangasvarastoani.

Otin muutaman kangaskassin malleiksi uusien ompelua varten. Fundeerasin, että mikä niissä on hyvää tai huonoa - malli, koko, ompelemisen helppous... 

Löysin palan farkkukangasta. Sille en ollut vielä keksinyt käyttöä, joten tuumasin, että kasseihin se soveltuu oikein hyvin ja ei mene ainakaan heti rikki.

Koko kankaanpala käyttöön

Mittasin kankaan ja laskeskelin saavani siitä kolme kassia. Sain hukutettua ompeluksiini koko kangaspalan, ja ihan tarkoituksella. Leveyttä kasseille sain noin 45 cm ja korkeutta vähän enemmän.

Kahvojen asennusta

Sivusaumat kasseihin ompelin kolminkertaisella ompeleella. Koska farkkukangas on todella paksua, piti vähän etukäteen miettiä, miten kone jaksaa ommella paksuimmissa taitoskohdissa.

Näin tällä kertaa

Vanha Finntikkini se sitten vaan jaksoi ommella paksuimmatkin kohdat, eikä mennyt kertaakaan edes neula poikki.

Kassit valmiina

Yhden kasseista otan varakassiksi omaan käyttöön, kaksi muuta saa poika. Täytyy vaan pestä ne ensin, ettei kädet ja vaatteet värjäänny sinisiksi.

Nyt kun tekemisen vauhtiin olen päässyt, jatkan ompelemista jos vain säät sallii. Eli ulkona odottaa risusavotta heti kun ilmat paranee.

Kartonkigrafiikan harjoittelua

Kartonkiset laatat

Kansalaisopiston "Päivätaiteilijat" -ryhmä jäi kesätauolle. Viimeisenä työnä harjoittelimme kartonkigrafiikan tekemistä. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin. Tekniikka vaikutti mielenkiintoiselta, joten toivottavasti syksyllä jatketaan aiheesta, ja pystyn keskittymään paremmin sen tekemiseen. Nyt tuli vähän aikapulakin vastaan.

Ylemmässä kuvassa on sellakalla lakatut kartonkilaatat painon jäljiltä. Jätin niihin tumman painovärin, koska en taida käyttää niitä enää. Korkeintaan saatan kehystää ne tuollaisenaan. Jos ottaisin laatat uudelleen käyttöön, ne pitäisi puhdistaa ruokaöljyllä.

Yksi asia jäi meiltä monelta huomaamatta: Kuvat tulivat painosta peilikuvina. 

Suuri ero vedoksissa

Koska painotekniikka oli vielä hakusessa, niin jälkikin oli sen mukaista. Osaltaan ajanpuutekin häiritsi.

Kopioitu kalliomaalauksista

Yritin saada jäljiteltyä kiveä kalliomaalauksiin, joten kokeilumielessä suihkautin vettä pariin laattaan. Ei ehkä olisi kannattanut.

Kuvitteellinen noitarumpu

Täytyyhän sitä tällaisella vanhalla akalla olla edes yksi kuva noitarummusta - itse suunniteltu ja kuvitteellinen sellainen.

Asiasta en mitään tiedä, mutta netistä löytyy melko kattava lista noitarumpujen kuvista ja symboleista. Mielenkiintoinen aihe, johon voisi perehtyä paremminkin.

Pieniä neuleita

Pipoja vastasyntyneille

Kitisin viime perjantaina, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa neulomista. Tuli vaan sellaiselle tarve, koska telkkua ei "voi" katsella ilman tekemistä. Tai no, tulipa sitten tuokin testattua hartiajäykkyyden takia, eli ilman kudintakin pärjään.

Muistiini pompsahti mukava tekeminen, eli neuloin muutaman pipon vastasyntyneille sairaalaan. Teen niitä vielä lisää aikani kuluksi. Pipot vien synnärille sitten kun liikun sairaalan kulmilla.

Myssyt on siitä kivoja, että niissä voi käyttää mielikuvitusta eikä tarvitse tehdä kahta samanlaista. Ovat lisäksi pienitöisiä, joten valmistuvat nopeasti.

Tein jälleen ohjeella: https://tinyurl.com/m4mufxz

Tuunattu meikkivoide

 

Minulle tuli vähän fiinimpi meno, eli kävin katsomassa teatteriesityksen "Arsenikkia ja vanhaa pitsiä". Näin eläkkeellä käytän enää harvoin meikkivoidetta, ja nytkin olisin voinut mennä ulos ilman, mutta kun naamani oikein loisti eri värisenä. Kaula valkoinen ja lätty päivettynyt pilkillä istumisesta. Piti saada tasoitettua värieroa.

Ostin jokin aika sitten meikkivoiteen, joka ei koostumuksensa vuoksi enää sopinutkaan minulle. Ihon vanhetessa jotkin tutut tuotteet saattavatkin yllättää. Kasvoni oikein imaisi itseensä värivoiteen, ja se ei levittäytynyt kunnolla, vaikka alle laitoin päivävoidetta reippaanlaisesti. Oli siis liian paksua tököttiä ja sellainen ei sovi ikääntyvälle ollenkaan. Ihan kaikki rypyt ja poimut oikein korostuivat.

Levitin meikkivoidetta sekä päivävoidetta yhteen ja sain näin kevyemmän version kasvoilleni. Ihan toimivan sellaisen. Seoksesta ei tullut allergista reaktiotakaan, jota vähän jännitin etukäteen.

Minulla noita alusia piisaa askarteluliimoille ja maaleille, joten glamouri kuvista on kaukana. Tuonkin kannen paketissa on ollut joskus haukifileitä pakastimessa.

Neulottuja pupuja paremman puutteessa

Nyt on sellainen tilanne, että jotakin tekisi mieli neuloa, vaan en keksi mitä. Olikin väärin sanottu, tottakai keksin, vaan NE työt ei huvita.

Raidallisen jämälankapuseron hihoja pitäisi vähän lyhentää. Sellaista en ole ennen tehnyt, joten en tiedä vaikeusastetta, mutta kaitpa se sujuisi.

Neulepuseroni kappaleet pitäisi ommella yhteen, mutta kaulusmalli on ihan väärä, joten pitäisi etu- ja takakappaleiden yläosat purkaa ja soveltaa uusi pääntie.

En tykkää yhtään virkkaamistani isoäidinneliöistä suunnitelmissa torkkupeitto tyttärentyttärelle. Idea hyvä, mutta toteutus huono. Kaveri ehdottikin, että tee paloista itsellesi takki. Täytyy laittaa asia harkintaan.

Kaulakoru on virkattu, mutta kun se Joku ei ole meillä töissä, niin keskeneräinenhän se on.

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoittelin, että epäonni langan kanssa jatkuu. Jatkui vielä tuonkin jälkeen. Purin ties monennenko kerran, nyt valmiin puseron, joten lankoja riittää.

Kaitpa noilla keskeneräisillä hommilla saan jatkuvuutta tunteeseen, että aina on jotakin menossa tai tulossa? Osaltaan tärkeä juttu siis, kai?

Paremman puutteessa väsäsin taas pieniä pupuja neliöistä. Ohjeen löysin aikoinaan sivulta:
http://openlangat.blogspot.fi/2015/02/helppo-neulelelu-pieni-pupu-helppo.html

Kokeilusukat

"Loma" neulomisesta päättyy pikkuhiljaa. Hartiajäykkyyden huomasin totaalisesti yleisessä mammografiassa, kun röntgenhoitaja käski laskea oikean olkapään alas - eipä onnistunut! Jäykkyyden jälkeen niistä tuli ensin todella kipeät, joten oli ihan viisasta opetella olemaan vähän aikaa ilman käsitöitä.

En ole parsinut kertaakaan perheenjäseniemme villasukkia kantapäästä. Jostakin syystä aina päkiästä. Olen neulonut kantapään aina oikealla neuloksella funtsien, että onko se vahvistanut sitä ja auttaisiko neulos myös vahvistamaan pohjaa?  Vai ollaanko kaikki päkiäastujia.

Näin jossakin fb-ryhmässä samankaltaisen pohjan neulottuna, joten päätin myös itse toteuttaa suunnitelmani. Pohja ei ole päkiän kohdasta aina oikeaa, vaan joka toinen kerros on nurjaa.

Ollaan ukon kanssa villasukkien suurkuluttajia, joten pian selviää, onko neulos auttanut. Jos neulos toimii, neulon vastaisuudessakin näin. Ainakin olen kyllästynyt parsimiseen.

Tuikkukippojen alunen munankuorimosaiikilla

Tyttäreltä oli unohtunut pitkälle syksyyn terassille Perfect Homen alunen tuikkukipoille, ja josta se meni vähän pilalle. Sain sen siis tuunattavaksi.

Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että en askartele siihen munankuorimosaiikkia, vaan maalaan reunat hopealla ja keskustan mustalla. Värit sopii heidän sisustukseen paremmin kuin alkuperäinen versio tavarasta. Eipä tuo yhdistelmä sitten toiminutkaan, joten päädyin mosaiikin tekoon.

Maalasin munankuoret reunuksen maalilla ja vasta sen jälkeen liimasin ne pintaan. Osasin laskea tarvittavan kuorien määrään yllättävän hyvin nappiin. Jäljelle jäi vain pari pientä palaa sekä muutama murunen.

Alunen on 60 cm pitkä, joten ei mikään pieni ollenkaan.

Hopeamaalia pintaan

Alunen alkuperäisenä

Lautasliinapihi

Päätin jo parisen vuotta sitten, että en hevillä osta uusia lautasliinoja ennen kuin vanhat on käytetty mahdollisuuksien mukaan loppuun. Niitä meinaan oli. Sitten tuli hetki, kun laatikon pohjalla oli vain paljon erilaisia liinoja, eli lähes kaikki eri sarjaa.

Olen lautasliinajämiä käyttänyt arkikattauksissa omalle väelle, mutta ei ne tunnu loppuvan ikinä. Olen käyttänyt niitä myös askarteluissa, mutta ei lautasliinoista silläkään tavalla eroon pääse. Roskiskin vaan tuntuu liian kurjalta kohteelta. By the way, täytyykin kysellä, josko esimerkiksi lapsenlapsen päiväkodissa olisi niille käyttöä joissakin töissään. 

No - yhden uuden jutun "keksin". Meidän mökki on osittain rossipohjainen, jonka vuoksi lattiaa jytistäessä lähellä piironkia, korkea lautaspino sen sisällä vähän kalattaa. Eipä kuulu ääntä enää, koska laitoin liinan jokaisen lautasen väliin. Pieni kitinä(ni) korjaantui pienellä vaivalla.

Kyseiset lautaset ovat nykyisin enää hyvin harvoin käytössä, joten kelpaa niiden nyt lojua kaapin perällä. Myyntiin en niitä tule laittamaan, koska perillisellä on samaa sarjaa.

Säkkikankaasta laudeliinoja

Meillä on ollut perintönä nimikirjaillusta päätellen edesmenneen appiukkoni pyyheliina, joka on ommeltu vanhasta säkistä. Emme ole sitä käyttäneet, mutta on muistuttanut ajasta, jolloin kaikesta oli pulaa. Pyyhettä katsellessa on laittanut myös miettimään omia tuskailuja ja arvoja, kun vien kirppikselle tavaraa myyntiin.

Aioin ensin ommella siitä tyynynpäällisen, mutta pyyhe oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä olisi saanut enää fiksua. Kangasta oli lisäksi parsittu useasta kohtaa. Päätin sitten ommella siitä laudeliinoja. Koska pyrin pyykkäämään vain täysiä koneellisia ja pesen laudeliinat aina käytön jälkeen, uusille on aina tarvetta. Kertakäyttöisiä käytämme vain poikkeustapauksissa.

Kangas on melko paksua, joten vain päärmäsin leikkuukohdat kahteen kertaan kolmiaskelsiksakilla, ihan vain kuivumisen vuoksi. Ei niistä siten kauniita tullut, mutta meneehän ne päin peetä joka tapauksessa.

Mielenkiintoa munankuorimosaiikkiin

Opettelua ja pientä neuvomista

Meillä oli mökillä muutaman päivän pari ystäväpariskuntaa visiitillä. Naisväkeä kiinnosti kovasti munankuorimosaiikki ja sen tekeminen. Siispä tuumasta toimeen ja opastamaan työn saloihin. Tai eipä mosaiikin tekeminen mitään ihmeen saloja pidä sisällään. Maalaisjärki riittää pitkälti, mutta on siinä omat pienet niksinsä.

Pohdimme ensin yhdessä, mitä he haluavat ja mitä värejä käytetään. Käytettävissä oleva aika toi omat rajoitteensa. Löysin jemmastani pari pientä puukippaa, jotka maalasin edellisenä iltana ennen aloitusta hopeasprayllä. Seuraavana aamuna alkoi varsinainen askartelu, ja rouvat päätyivät tekemään munankuorilla valkoista pintaa. Illalla liiman kuivuttua he hioivat hiekkapaperilla astioiden pinnat kevyesti ja sen jälkeen lakkasivat työt kirkkaalla vesiohenteisella kalustelakalla.

Mielestäni astioista tuli hienot, varsinkin kun ottaa huomioon, että ovat heidän ensimmäiset työt munankuorimosaiikissa. Tuntuivat olevan itsekin tyytyväisiä töihinsä.

Molemmat ystävättäret ovat jo seuraavaa projektia tuumailemassa, eli ovat laittaneet kuoret likoamaan ja hankkineet materiaalia, kuten puuastioita kirppikseltä. Näin se homma etenee...

Kiitos 90-luvun muodin

Vetoketju poissa

Kun lähden kylille, meikkaan ja tsekkaan vaatteeni, että edes jotenkin mallaavat yhteen. Toista se on, kun kuljeskelen mökin ympäristössä. Talviasuni koostuu pääasiassa tyttäreni 90-luvun ylisuurista toppatakeista sekä housuista. Koska hän on pitkä ja hoikka, eivät ne enää sovi hänelle, mutta jotkut niistä sopii minulle - pituus menee leveyteen. Muutenkin olen meidän perheen hamaniisu. Muut ovat pitkiä ja hoikkia, minä taasen en, ja tuntuu, ettei mikään näytä päälläni hyvältä.

Koska käyn pilkillä, sullon housun lahkeet saappaiden varsiin. Joka ikinen kerta, kun olen tehnyt sen, olen manaillut vihreiden housujen liian pitkiä lahkeita sekä vetoketjua, jotka vievät tilaa ja painavat kulkiessa. Siis ihan saamattomuuttani.

Harsiminen kannattaa aina

Kaivoin eilen ompelukoneeni esiin ja päätin korjata tilanteen. Leikkasin saksilla vetoketjun pois ja lyhensin lahkeet. Vetoketjun tilalle etsin jotakin helppoa ja löysinkin mustaa vinokaitaletta, joka on neulosta. Ompelin sen halkion päälle ja nyt kelpaa kulkea pilkillä.

Vetoketjun poisto saksilla

Ahkeroin muutenkin eilen ompelukoneeni kanssa ja sain aikaiseksi istuinsuojaan ylimääräiset nauhaparit. Toivottavasti tyyny pysyy nyt paremmin paikoillaan peffan alla.

Ompelin myös muutaman pefletin saunaan. Esiliina olisi valmiiksi leikattuna, mutta tämä viikko on ohjelmoitu aika täyteen, joten se saa jäädä odottamaan aikaa parempaa.

Koska lepuuttelen käsitöiltä käsiäni, sain myös poistettua nukkantumiset kulmasohvastamme. Nyt mööpeli on paljon paremman näköinen.

Nukanpoistokone on jokin himpula, joka toimii jotenkuten. Manailin työtä aloittaessa, että nyt se on hajonnut lopullisesti, eli pärisee vaan ei poista nukkaa. Eilen aamulla tutkin sitä paremmin, ja huomasin läpinäkyvän teräsuojan olevan päällä. Just silloin tunsin taas, etten ole ihan terävin kynä penaalissa.

Kun ei sytytä

Piti maalata valotaulu ennen joulua, nyt pitäisi vain maalata työ loppuun. Malli on pieni netistä printattu kuva. Onko sitten kevätväsymystä vai mitä, kun tuntuu luovuuden kaikonneen jonnekin taikka sitten yksinkertaisesti ideoita on liikaa. On niin paljon, että hauskan tekeminen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan työltä. En ole huolissani, koska tällaista fiilistä on ollut ennenkin.

Neulomisen olen jättänyt vähäksi aikaa kropan lepuuttamisen vuoksi, kuten kirjoittelin viimeksi. Mitä nyt sitten tuli vielä yksi sukkapari pojalle neulottua. Virkkaustyötäkin aloittelin, mutta täytyy pitää siitäkin taukoa. Eilen illalla rustasin paremman puutteessa sytykeruusuja telkkaria katsellessa. Taidan olla pöpimpi, mitä olen kuvitellut, eli pitää nuppikin huoltaa.

Kirppispöytä on työllistänyt jonkin verran, ja lapsenlapsetkin saivat jo kivan pienen tilin. Onneksi  myyntipaikka on lähellä, joten pöydän päivittäminen ei ole hankalaa. Koska me emme ole lähdössä tänä keväänä minnekään, ja kauppa on käynyt hyvin, maksoin pöytävuokran vielä neljäksi viikoksi eteenpäin. Siinä sitten on tiedossa pientä arbeettia, joten vaihtelu toivottavasti virkistää.

Herkut ruumiin runtelee...

Hetkellinen helpotus

Herkuttelu lähtee joskus lapasesta, vaikka kuinka järki sanoo, että vähempikin riittäisi. Sama homma käsitöiden tekemisessä. Kyllä täytyy opetella ihan vaan olemaan ennen kuin tulee pakko.

Yhden villasukan päässä on neulomiset neulottu vähäksi aikaa. Etusormeen alkaa muodostua arpikudosta langan kulun alta kuten myös nimettömän päältä. Leikattu käsineen sormi auttaa, ja siihen lisäsin vielä teipin lisäsuojaksi. Hiostava tuo on, mutta muuten ihan ok.

Stopin neulomiselleni tekee lopulta vasen ranne. Se on alkanut hieman oireilla, joten sen vuoksi on viisasta ottaa pieni breikki neulomisessa ennen kuin vaiva pahenee.

Asiasta herkutteluun. Otsikko on vanhan kansan viisaita sanontoja.

Minulla on paha tapa joskus tempaista herkkua kyllästymiseen asti. Itse en osta, mutta ukko tuo joskus kaupasta viikonlopuksi esimerkiksi juustonaksupussin, eli ihan turhaa syötävää. Jotta hän ehtii pitää puolensa, jaamme pussin puoliksi digivaakaa käyttäen. Nuoriso on naureskellut systeemiä, mutta meillä se toimii. Kun olen oman osuuteni popsinut, ei tosiaankaan tee mieli napostella vähään aikaan. Reilua vai mitä? Kerroin tästä naapureillemme, ja emäntä kertoi heidän tekevän samoin.

Aikaansaannoksia

Laskeskelin, että viimeisen kuukauden aikana olen muilta askarteluiltani neulonut villapaidan purkulangoista, itselle kolme paria villasukkia ja nyt miehelle valmistuu toiset sellaiset. Näitä ennen tuli jo neulottua kaikenlaista, joten ei ihme, että paikat vähän prakaa. Joku ei meillä ole hommissa, joten minun täytyy vielä ommella puseron kappaleet yhteen ja muutamasta sukasta päätellä langat.

Ensi viikolla on nuoriso hiihtolomalla ja ovat mökillä jonkin aikaa, joten enköhän saa muuta mietittävää.

Tavaran keräilyä kirppikselle

Keräilyn aloitusta

Meillä oli aikoinaan isot häät. Kihlajaisetkin piti pitää, koska lahjoja alkoi tulla tupaan. Nyt kun suurimmat juhlat, kuten rippijuhlat, lakkiaiset sekä synttärit, ollaan pidetty, osasta niistä voi oikein hyvin luopua. Jonkin verran olen lahjoittanut lapsille, joitakin myynyt jo aiemmin kirpparilla.

Kuvan Iittalan Kimara-lasit ovat olleet yli neljänkymmenen vuoden aikana käytössä sormin laskettavissa kerroissa. Joutivat siis myyntiin. Vielä jäi kaappeihin Iittalaa sun muuta "merkkitavaraa", joita tulee joskus käytettyä.

Ehdin ullakollekin tutkailemaan, ja sieltä löytyi muunmuassa 50/60-luvun kattovalaisin. Vein sen perjantai-iltana myyntiin, ja tänään sitä ei siellä enää ollut.

Otin myyntiin myös lapsenlasten leluja. Onkin mennyt melko mukavasti kaupaksi, vaikka pöydän sain vasta torstaina. Rahat tilitän tietenkin lapsille.

Aikaa vievää materiaalia

Vanhat käsityölehdet on pahoja. Vievät aikaa, koska pitäähän ne nyt tutkia ennen myyntiin laittoa. Jos vaikka löytyy jotakin säilytettävää, että haloo!

Parit kivat sukkaohjeet löysin, joten vien lehden sukkamaakari-tyttärelle. 

Nurkat on pullollaan kirjoja, joita kukaan ei taida ostaa. Verhoja, ei niin vanojakaan, pitäisi viedä myyntiin, ja mattovarasto pursuaa perintömatoista, joten tonkimista riittää.

Onneksi kirppis on melko lähellä, joten siellä tulee käytyä useammin.

Hempeää munankuorimosaiikilla

Päällystin jo ennen joulua pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Päätin tehdä osasta vaalean sävyisiä ihan kokeilumielessä. Niin ne vuodenajat vaikuttaa tekemisiin. Kuvan rasiat tulivat mielestäni liian hempeiksi, mutta nyt kevään kynnyksellä ja valon lisääntyessä eivät nuo enää pahoilta vaikuta.

Taidan antaa nuo kaksi alempaa tyttärentyttärelle. Hän saa vaikkapa antaa niissä kavereilleen lahjoja tai pitäköön itse. Toisaalta, eivät nuo kaapissa pahene. Meille tulee usein jopa yllätyskutsuja, joten olen alkanut pitämään pientä lahjapakkausvarastoa. Sen kokoista, ettei se pääse elämistä haittaamaan.

Ylemmän tähtirasian kuoret spreijasin etukäteen hopeamaalilla. Lilan ja vaaleanpunaisen maalasin akryylimaaleilla vasta kuoret liimattuna kanteen, kuten myös valkoiset kohdat. Pinnat lakkasin kalustelakalla.

En varmaankaan pääse koskaan kokonaan eroon tästä lajista. Tai itse asiassa en haluakaan. Nytkin on yksi hommeli munankuorista tekeillä ja tykkään. Perhe työllistää minua ihan mukavasti.

Pelkällä säikähdyksellä

Ai kun kiva

Olin sulkenut maalipurkin kannen huolimattomasti. Pienestä skarppaamisen puutteesta syntyi melkoinen sotku siivottavaksi.

Minulla on askartelukaappini ylähyllyllä muovilaatikoita sekä paperikasseja, joissa on tiettyjä tavaroita kulloiseenkin projektiini. Kuinkas ollakaan, kuulin, että jokin kopsahti laittaessani sinne tavaraa. Eipä tullut laiskuuttani tutkittua, mikä se oli. Juu, musta maalipurkki kansi raollaan se vaan putosi säilytyslaatikosta hyllylle.

Pelkällä säikähdyksellä

Onneksi oli kaappiin asiaa seuraavana päivänä. Aa että sitä tunnetta, kun huomasin vahingon vetämällä tavaroita esiin. Mietin ensin, että lusikoin suurimman lätäkön pois ja levitän lopun maalin sudilla pintaan. Jälki oli onneksi vielä sen verran tuore, että pelkällä vedellä ja osaksi läiskiä liottamalla sain hyllyn pestyä puhtaaksi

Siivouksen edetessä kylläkin meikäläisen tyhmyys oikein tiivistyi - suttasin askarteluhuoneen lattiaa, pöytätasoa sekä keittiötä. Jossakin kohtaa alkoi vaan tuntua, ettei musta väri lopu koskaan. Sitä riitti useamman nyssykän pohjalle.

Säästyi nämäkin

Minulla on samaisella hyllyllä muunmuassa isoäidinneliöitä paperikasseissa. Onneksi maali ei ollut ehtinyt imeytyä pohjan läpi, joten virkkaustyöni säästyi sutulta.

 Oppia ikä kaikki...

Purkuun meni nämäkin

Nappilistoja vaille valmis

Minulla on ollut yksi keskeneräinen työ, josta en ole osannut aikojen saatossa päättää, mitä sille tekisin. Siksi se on lojunut käsityökorissani vuosia. Viime viikolla sitä taas katselin, että neuloisinko villatakin tekeleeseeni puuttuvat nappilistat. Paremmin tutkittuani aikaansaannosta, tuumasin sen olevan valtava. Jouti siis purettavaksi. Lanka on 7-veljestä, ja niiltä ajoilta, kun kerää alkoi saada 150-grammaisena.

Nyt on lankanöttösiä

Purin langat juuri sellaisiin keriin, mitä sain kerittyä yhtäjaksoisesti. Jatkossa ei tarvitse miettiä, millaisia pätkiä nöttösissä on. Lankojen laatu on erinomaista. En meinannut saada kokeilussani niitä millään poikki käsin vetämällä.

Vahingosta viisastuneena,? , etsin langoilleni ihan oikean ohjeen, jotta osaisin tehdä sopivan kokoisen vaatteen itselleni. Löysinkin mallin Novitan arkistosta.

Ja päätin, että seuraavaan isotöisempään neuleeseen etsin ensin ohjeen ja sitten vasta hankin langat. Piste.

Kalavaaka apuna

Käytin kalavaakaa punnitsemiseen, koska piti saada tietää, riittääkö musta perusväri uuteen raitaneuleeseeni - pitäisi riittää.

Löytyi uusi omistaja

Tytär antoi minulle aikoja sitten silloiselle poikaystävälleen (nykyisin aviomies) neulomansa villapaidan. Hän pyysi minua etsimään sille uutta omistajaa, koska vävyni ei voi pitää noin lämmintä vaatetta, ja neuleen kaulus kiristi.

Tänään löysin puserolle uuden omistajan. Pojalleni se näytti olevan oikein sopiva. Tuunasin vain kuvan kaulusta purkamalla sen matalammaksi. Tein siitä yksikerroksisen, joten pääntie avartui huomattavasti, koska kauluksessa ei ole enää taitosta.

Neule oli vaan minulta jäänyt kaapin perälle unohduksiin - tai tavallaan. Kyllä minä sen olemassaolon olen muistanut, mutta aina väärään aikaan.

Hyvä, että uusi omistaja löytyi. Minusta olisi ollut sääli purkaa hyvin tehtyä työtä. Sekin on hyvä puoli, että sain rutkasti tilaa kaappiini.