Teinivuosieni sana "dille" mielessä

Niin päätin, että en kaipaa yhtään epäsopivaa vaatetta säilytettäväksi kaapeissani. Siispä purin viimeisen neuletakkini, joka olikin valmiina muutaman tunnin. Olisin antanut neuleen jollekin tutulle, ja paljon olen antanutkin, mutta lähipiirissäni ei ole ketään jolle se olisi sopinut.

Aloitin heti uuden työn purkulangoista ja nyt osaan, toivottavasti, tehdä oikean kokoisen. Edes sinne päin.

Laiskuuttani yritän välttää lankojen suoristamista vyyhdille ja kokeilin, miten saan työn jäljen edes jotenkin siistin näköiseksi. Kostutin aluillaan olevan neuleen ja annoin sen kuivua. Tulos oli jo aika hyvä ensimmäisestä käsittelystä. Lisäksi pohdin neulemallia, jolla saisin hämättyä työn jälkeä. Aika hyvin toimii: Oikealla puolella aina oikeaa ja nurjalla puolella 1 o, 1 n. Tätäkin voi neuloa toinen silmä telkkarissa.

Asiasta toiseen: täytyisi varmaankin pöyhäistä kuvan saippuakranssia. On lakannut tuoksumasta. Ja onneksi olen tuunannut kuvan pyyheliinapidikkeitä jemmaan. Elämä on...

Kuvassa UFO:t valmiina. Nyt on kaikki Pyry-langat saatu käytettyä. Vanhaa roosaa on pienen pieni nöttönen jäljellä. Miehelleni neulottu pipo 7 veljestä langoista sai resorin palasta vuorin. Pipot menevät suoraan talvisäilöön.

Pojan tyttöystäva sai jo sinertävät ja tytär vanhasta roosasta tehdyt asusteet. Setissä oli mukana virkattu tuubihuivi, joista jokin aika sitten kirjoittelin. Olivat mieluisia molemmille.

Epäonnistunut onnistuminen

 

Pinkki neuletakkini, joka kantaa langan nimeä 7 Veljestä Pioni, valmistui viimein. Ihan nätti siitä tuli, mutta alkaa jo nuo mökkitakit riittää.

Ohje on Viheriö-villatakki Novita 7 Veljestä Lappi, jonka mukaan neuloin jo mustan version. Jostakin syystä neuleeseen venahti pituutta, eikä yksin selitä se, että pääntiehen tuli kymmenen kerrosta enemmän kuin edelliseen. Puikkokoko oli mustassa sama kuin tässä ja mittanauhaa käytin tässä kuten myös edellisessäkin työssä. Napinläpien korkeus silmukkamäärissä on sama, joten oli helppo nekin laskea. Taskut halusin vähän ylemmäksi kuin edellisessä takissa. 

Höyrytin valmiin työn ja ripustin henkarille kuivahtamaan kuten tein myös edellisenkin kanssa. Tämä pinkki on vaan jotenkin joustavampi kuin musta.

 

Tämän sitten saa, kun käsityöblogissa leuhkii UFO:jen olevan loppusuoralla. Siis - purkuun tämä takki menee ja aloitan alusta pienemmillä puikoilla. Lanka on kuitenkin ihan ok.

Laitoin vertailun vuoksi takit rinnakkain.

Maailman kaunein pääsiäiskoriste

 

Äitini teki rairuohokylvöksen joka vuosi ennen pääsiäistä ollessani lapsi. Joskus ruoholautasella oli pienten tipujen lisäksi pajunkissoja. Vaikutelma lammesta saatiin pienellä peilin palalla. Joskus oli myös oikea pieni lampi vedestä. Äitini on aina ollut kiinnostunut kauniista tavaroista ja vaatteista ja rakastaa kukkia sekä lapsia.

Koska asuin melko pienessä kylässä, ei paikallisen Osuuskaupan valikoimat päätä huimanneet. Tai no, minulle ostettiin sieltä muunmuassa sukset sekä valkoiset tennarit. Koristevalikoima oli melko suppea, joten kuvan esineen ilmestyminen kotiini noin 60 vuotta sitten on jäänyt mieleeni. En ollut ikinä nähnyt mitään niin kaunista pääsiäiskoristetta. Tiput olivat pörheitä kuten muukin koristeessa. Ei mitään lattuisia harvahöyhenisiä ruipeloita.

Nyt kun kaikkea on yllinkyllin tarjolla, lähtee itseltäkin joskus lapasesta. Vaikka ollaan vähän eristyksissä muusta maailmasta, tai juuri sen vuoksi, olen innostunut yhä enemmän koristelemaan mökkiä meneillään olevien juhlien sekä vuodenaikojen mukaan.

Alla taas kuvia härpäkkeistäni:

Hyvinvoiva kranssini pihtakuusesta sai jatkoa pääsiäisvirityksellä.

Olen huomannut itsestäni samaa kuin eräästä ystävästäni. Olen pyrkinyt eroon tavaroista, joilla ei ole arvoa muistona. Vähän haikeaa oli luopua mökin vanhasta ruokailuryhmästä ja tuoda tilalle kotoa pöytä tuoleineen kymmenelle hengelle. Kevään edetessä kalusteet saavat uuden maalin pintaan.

Mitä sitä ei sitten tekisi hyvän asian eteen.

UFOt valmiiksi ennen kesää

Päätin saada kaikki keskeneräiset käsityöt valmiiksi ennen kesää, koska niitä on mukavampi säilyttää sesongin yli valmiina varastossa kuin puolivalmiina käsityökopparissa. Kesällä kun tahtoo villalangat unohtua. Tämänkin puseron langoista aloitin työ(t) jo vuosia sitten. Kirjoitin neuleestani "Purkuun meni nämäkin" jo pari vuotta sitten: https://merjee.blogspot.com/2019/01/

Niin se aika rientää.

Löysin langoilleni ohjeen Novitaknitsin sivuilta. Se on "Naisen raidallinen neulepusero Novita 7 Veljestä ja 7 Veljestä Raita". Sain työhön menemään mukavasti värilliset langat, mustaa jäi melkoisesti.

Jos jokin käsityössä tökkii, niin homma jää minulta helposti vaiheeseen. Niin myös tässäkin. Huomasin jo ennen kappaleiden yhteen ompelemista pääntien olevan minulle ihan väärän mallinen. Siksi työ jäi pitkäksi aikaa huilaamaan.

Koska tein otsikon mukaisen päätöksen, etsin jokin aika sitten pääntielle uuden ohjeen. Sen löysin myös Novitaknitsistä ja on "Naisen kirjoneulepusero Novita 7 veljestä".

Laskeskelin uuden pääntien tarvitsemat kerrokset ja purin etu- ja takakappaleista tarvittavat määrät. Koko homma täytyi kunnolla miettiä, koska en halunnut enää hihoihin enkä hartialinjaan koskea.

Ajattelin ensi syksynä neuloa puseron edellä mainitulla, "Naisen kirjoneulepusero Novita 7 veljestä", ohjeella. En tee vahingosta viisastuneena tosiaankaan sitä mustana ja pusero-osan teen hieman pidempänä.

Vielä löytyy kolme pipoa, joista kaksi on ilman tupsua ja yksi ilman vuorta. Niin, ja se pinkki villatakki on työn alla. Joten aika vähän niinkuin omasta mielestä. Yhden puserotekeleen purin jo kolmanteen kertaan, koska ei siitä mitään tule. Nyt paniikkikäsityönä virkkaan niistä langoista hartiahuivia.

Neulepanta Hygge Woolista

Ostin mustan kerän Hygge Woolia ajattelematta sen enempää, mitä siitä neuloisin. No, yhdestä kerästä ei tuntunut riittävän mihinkään, joten päätin ostaa vielä toisen kerän. Koska aikailin langan kanssa, eipä sitten värivaihtoehtoja enää ollutkaan. Ostin beigeä lankaa, siis sitä ainoaa väriä, jota löysin, ja ei mitenkään meikäläistä imartelevaa.

Koska olen pipoja neulonut enemmän kuin tarpeeksi, tytär pyysi minulta pantaa. Samassa hoksasin omistamani Hygget. Eikun niistä pantoja väsäämään.

Loin 16 s nro 8 puikolle ja neuloin 1 o, 1 n joustinneuletta. Kun työ oli noin 25 cm pitkä, vaihdoin nro 5 sukkapuikkoihin ja jaoin kummallekin 8 s. Taitoskohdassa neuloin ensimmäisen puikollisen normaalisti, käänsin työn ja neuloin samat silmukat uudelleen. Vasta sen jälkeen jatkoin odottamassa olevilla seuraavilla silmukoilla.

Nostin aina ensimmäisen silmukan oikein neulomatta. Ei ehkä paras tapa, mutta itse tykkään. Sukkapuikot nro 5 sen vuoksi, koska minulla ei ole paksumpia sellaisia, heh.

Pannan ompelin takaa kiinni o s:n kohdalla silmukoita jäljittelemällä. Päättelylangalla pujotin muut kohdat sisäpuolelta yhteen.

Nyt minulla on kaksi kerän loppua, yhteensä 65 grammaa. Taidan neuloa niitä yhdistelemällä vielä yhden pannan lisää. Malli on vielä mietinnässä.

Paniikkisukkia tulee tehtyä aina paremman puutteessa. Siis neuloosia potevan hetkeen, kun ei siihen hätään muutakaan keksi. Olen myös päättänyt "tuhoavani" lankajemmaani. Itse asiassa ei minulla lankoja mitään hirveästi ole vs. moneen muuhun neulojaan? Vain kolme muovilaatikollista. Siis sellaisissa, joita myydään kolme kympillä.

Aamutakkiin napit

Ostin iäkkäälle äidilleni joululahjaksi kuvan aamutakin. Tiesin hänen tykkäävän siitä, koska se oli erityisen pehmeä ja lämmin.Sitä taas en ajatellut, että hän ei tykkää kietaisumallisista vaatteista. Olisi pitänyt muistaa, koska muutama vuosi sitten ompelin hänen joululahjaksi saamaansa kylpytakkiin napit.

Ompelukoneeni ei suostunut tekemään yhteistyötä takin materiaalin kanssa, joten ompelin napinlävet käsin harmaalla ohuehkolla puuvillalangalla. Napit löysin taas omasta jemmasta.

En alkanut nappilistaa tukemaan, joten etureuna jäi vähän löysäksi. Kotonaan hän tuota pitää, joten hänen mielestä ei sillä ole ollenkaan väliä.

 

 

Sukuvika minulla. Valkoista kylpytakkiani metsästin monta vuotta. En enää edes muista koska. Missään ei myyty edestä kiinnitettävää kylpytakkia. Tästä en hevillä luovu ja onneksi on kestävää materiaalia. Se on myös melko ohut, joten kuivuu nopeasti.

Raitaisen aamutakin fleecestä bongasin kymmenisen vuotta sitten SPR:n Kontista. Retrotakki on ihana pitää päällä, ja varsinkin Lapissa koleana kesäaamuna. On lisäksi kevyt matkatavarana.

Eipä taida juurikaan olla myynnissä edestä kiinnitettäviä aamu- ja kylpytakkeja. Kai niistä nykyään hajoaisi vetoketjukin pian. Tiedä sitä sitten.

 

 

 

 

Neulepuseron hihan lyhennys

Sain kuin sainkin aikaiseksi jämälankapuseroni hihojen lyhentämisen. Pusero on ollut kaapissa vain tilaa viemässä liian pitkien hihojen vuoksi. Ei auttanut edes hihansuiden kääntäminen.

Sen siitä saa kun neuloo mututuntumalla.

 

Kyllä ihan oikeasti ensin hirvitti, kun leikkasin ensimmäisen hihan poikki. Purin neuloksen sukkapuikkoihin asti jossa oli poimimani silmukat. Purin resoriosan ja käytin harmaan langan uudelleen.

Neuloin ensimmäisen kerroksen oikein neuleella. Seuraavat kerrokset jatkoin resorineuleella. Resorin ensimmäisellä kerroksella neuloin tasavälein kaksi silmukkaa oikein yhteen saadakseni oikean koon.

Uusi resori ei ole kovinkaan nätti kikkaran purkulangan takia, mutta eiköhän sekin asia korjaannu käytön myötä.

Niin ja - netistä löytyy hihojen lyhentämiseen parempiakin ohjeita kuin omani.

Mietin, mitä keksisin seuraavaksi lankavarastoni tuhoamiseksi. Tämän puseron jälkeen on taas kertynyt kaikenlaista. Ensimmäistä kertaa perheen miesväki on kyllästetty villasukilla kuten myös minä. Tytär neuloo sukkia perheelleen - ja paljon.

Nyt nyppii sielua pinkin neuletakin kappaleiden yhteen ompeleminen.

Raidallinen neuletakki

Sain sitten toisenkin neuletakkini valmiiksi. Siitä tuli ihan hyvä. Itse olen siihen vaan parisenkymmentä senttiä liian lyhyt. Eikä nuo poikkiraidatkaan meikäläistä imartele. Tulee tuota silti käytettyä kotioloissa.

Ohje on Novitan sivuilta Asta-neuletakki. Tai tavallaan. Käytin takkiin kaikki 7 veljestä langat, jotka on jäänyt edellisistä töistäni. Sommittelin mielessäni raidoituksen lankojeni mukaan. Vain yhtä harmaata jouduin ostamaan kerän lisää.

 

 

Täydelliset napit takkiin löysin jemmastani.

Hihojen saumoja yhteen ompelemisessa käytin taas rullalle kiertämääni ohutta leikkuualustaa. Sujauttamalla se työn sisälle sain hyvän ompelualustan.

En koskaan ompele kappaleita yhteen päättelylangoilla. Jos joutuu purkamaan saumaa, niin kokemuksesta tiedän, että se on pirullsta puuhaa. Nyt tein poikkeuksen ja ompelin mustat ja valkoiset raidat päättelylangoilla, muut kohdat keskiharmaalla.

Tupsut lampaantaljajäljitelmästä

 

Katselin jo pitkään paikallisen myymälän valikoimia lampaantaljoista ja varsinkin niiden jäljitelmistä mielessäni tupsun teko. Heti kun näin jäljitelmistä tyrkyn, 2 kpl/10 €/, tartuin tilaisuuteen.

Mietin ensin, että onko taljan pohja liian paksua, mutta hyvin tupsun teko onnistui. Tein joskus tyttärelleni karvaisesta kankaasta penkkareihin kokopuvun. Ja voi sitä leikkuusutun määrää. Vahingosta viisastuneena leikkasin alapuolelta terävällä mattopuukolla pyöreän palan. Näin ei tullut juurikaan irtokarvoja eikä varsinkaan katkenneita sellaisia. Muistin sentään laittaa alle leikkuulaudan. (Kuvasta taitaa saada äkkiseltään vaikutelman päälakikaljun skalpeeramisesta.)

Pujotin ompeleet kaksinkertaisella kalalangalla reunoihin. Langan piti olla sen verran lujaa, ettei se katkea kovasta vetämisestä. Ennen tupsun sulkemista sujautin sen sisään pienen palan vaahtomuovia.

Ei huano! Tai sen tietää sitten käytön myötä. Tupsu on 100 % akryyliä. Pipot ovat Novitan Pyry lankaa, jonka koostumus on 80 % akryyliä ja 20 % villaa.

Myssyt täytyy vielä suihkauttaa päältäpäin tuoksuttomalla huuhteluaine/vesiseoksella mahdollisen sähköisyyden poistamiseksi.

 

Neuletakki viimeinkin valmis

 

Kirjoittelin tänne joskus, että en osta seuraavia lankoja varmuuden vuoksi, vaan etsin ensin neuleohjeen. No, löysin ohjeen ja ostin siihen mustaa 7 veljestä lankaa. Ohje oli simppeli, mutta kun aloin neuloa sitä, hommasta ei tullutkaan mitään. Tiesin miten pitäisi neuloa, mutta kaavio ei matsannut työn edetessä mitenkenkään. Toisekseen, luovutin jo langan värinkin vuoksi. Olipa todella järkevää ostaa mustaa lankaa syksypimeällä. Valitsin siis toisen vielä simppelimmän mallin. Muuten olisi mennyt hermot kerroksia laskeskellessa.

Mallin löysin novitaknitsin sivuilta ja sen nimi on Viheriö-villatakki.

Kitisin kappaleiden yhteen ompelemisen kanssa. Sekin oli pirullista puuhaa, mutta onneksi keksin kuljettaa hakaneulaa ompelemisen edellä. Pysyin sen avulla paremmin "ruodussa".

Meinasi tulla uskon puute nappeja valitessa. Onneksi kuitenkin löytyi takkiin sopivat runsaasta jemmastani.

En minä muutenkaan ole innokas kappaleiden yhteen omppelemiseen. Sen jälkeen kun sain ekan neulottua, neuloin jo toisenkin neuletakin. Minulle oli jäänyt kolmea eri harmaata ja mustaa, joista sen tein. Valkoinen 7 veljestä kerä oli naapurilta lahjoitus.

 

Neuloin myös kolme myssyä, joista kirjoittelen myöhemmin. Yhdestä puuttuu vuori ja kahdesta tupsu.

Neuloin myös muutamat villasukat. Tällä kertaa Nallesta. Joskus vaan on tilanteita, jolloin kaipaa ohuempia sukkia.

 

Ehdin aloittaa myös uuden neuletakin tekemisen. Kerrankin tulee jotakin väriä vaatekaappiin. Neulon tämän samalla ohjeella kuin mustan takin. Viihdyn reilussa mallissa, joten nyt tiedän, mitä valmistuu.

Niin, ja on minulla yksi neulepusero odottamassa kappaleiden yhteen ompelemista. Ollut varmaankin pari vuotta. Jep!

Pientä kierrätystä

Ompeluintoni syttyi pienen siivousvimman myötä. Tai no, vimma ja vimma? Poika luovutti mökillä huoneestaan, ja ihan itse ehdottaen, suuren vetolaatikon kankaitani varten. Sitä ennen ne veivät  lämpimästä säilytystilastamme turhan paljon tilaa. Oli mukavaa käydä kankaat läpi ja inspiroitua niistä.

No, vähän erilailla meni mitä olin suunnitellut. Uusista kangastilkuista ompelin vain parit vuorilliset patakintaat. Ensimmäinen sujui ihan jees, eli vaaleassa kintaassa on vihreä tikkivuori. Kun sitten luulin olevani jo mestari, leikkasin ensin kaksi vaaleaa tikkikangasta samansuuntaisesti. Nyt on sitten toisessa kintaassa erilaiset puolet päälle päin. Samapa tuo on silti. Ovat puhtaina seuraavaan uunivuokaan tai savustuspönttöön asti. Pääasia, että vaalea kangas loppui. Olikin tarkoitus päästä tilkuista eroon.

Vanhuus ei tule yksin. Se tulee myös pienemmän meikkipussin myötä. Tosin luulisi asian olevan toisinpäin. Kuvan musta mötikkä on uusi meikkipussini, jonka ompelin purkamastani kulahtaneesta käsilaukusta. Otin laukusta talteen myös vetoketjut sekä metalliosat.

Päällimmäisenä on lapsille viemisenä pinnoitettujen pannujen väliin pyöreät kangaspalat. Päärmäsin ne vain siksakilla ja sain samalla kulutettua epäkurantteja puolalankoja. Omamme suojakankaat olen jo aikoja sitten hyviksi havainneet. Ovat säästäneet pinnat naarmuuntumiselta.

Valkoiset isot froteepyyhkeet leikkasin siivousräteiksi. Muutaman niistä tein laminaattipesimeen sopiviksi. Niillä voi sitten pestä klinkkeriä sekä muovimattoa. Reunat huolittelin vain siksak ompeleella. Lapsille menee nämäkin.

Liilat ja siniset froteepyyhkeet puolitin ja ompelin niistä meille peflettejä. Ovat jo sen verran kulahtaneita, etten viitsi ottaa niitä enää esille. Vielä jäi saman värisiä käsipyyhkeitä käsittelemättä toista tusinaa.

Kierrätystä tämäkin? Pariton muovinen neulepuikko pääsi ajamaan kukkakepin virkaa. Sain joskus perintönä suuren määrän erilaisia puikkoja, joten todennäköisesti tämä on yksi niistä.

Orkidean sain syksyllä 2015. Kukkii vieläkin monta kertaa vuodessa samalla mullalla ja purkilla. On pakko kun tietää asustavansa laiskan mullan vaihtajan luona.

Pari kaulakorua kasattuna

 

Tein pitkästä aikaa itselle pari kaulakorua loppuunmyynnistä ostamistani helmistä ja nauhasta. Tykkään yksinkertaisista jutuista, joten koruttomat korut ovat mieleeni.

Olen tosin huono korujen käyttäjä, ja varsinkin nykytilanteessa eipä juuri ole tullut tilaisuuksiakaan niille. Onpahan sitten valmiina odottamassa aikaa parempaa.

Joulun aikoihin piti tehdä koruja tarvikkeistani tyttären, tyttärentyttären ja pojan tyttöystävän kanssa. Olisivat saaneet mieleisensä. Kuten tavallista, aika ei riittänyt. Oli niin paljon muuta puuhaa. Joskus toiste sitten.

Olen ennenkin saanut nauhan pujotettua tiukkaan helmen reikään kiertämällä nauhan päähän pitkähkön palan teippiä. Näissäkin helmissä temppu toimi taas.

Juu, ja neuletakki numero 1 on melkein kokonaan kasattu. Taskut ja napit enää puuttuu. Vielä ehtii ennen niitä keksiä vaikka mitä tekemistä.

 

Nyt on itselle pipo

En piposta kaunista saanut enkä kuvaa varten sitä höyryttänyt. Se ehtii höyrystyä vielä monta kertaa, ainakin pilkillä ja varsinkin silloin, kun saalis pääsee karkuun. Mutta kerrankin pipo on päähäni sopiva. Tupsun jätin pois, koska yleensä minulla on jäällä kökkiessä huppu päässä.

Päällislanka on 100 % villaa ja vyötteessä luki sen olevan Syreeni-lankaa. Lanka taitaa olla jo antiikkista. En ainakaan googlettamalla sitä löytänyt.

Sain langat perintönä naapurin kautta. Vyötteet oli tallella, joista näki puikkokoon sekä neuletiheyden. Neuloin pipon numero 3 pyöröpuikoilla ja lopuksi  kavennusten alkaessa vaihdoin sukkapuikkoihin.

Aloitin työn neulomalla vuorin jämälangoista ja jatkoin siitä päällisen neulomisen. Koska pipolla ei ollut niin nokon nuukaa, tein sen ainaoikeaa neuleella. Käänsin vain langankierron kautta työn aina värin vaihtuessa. Saumakohtaa työstä ei juurikaan erota. Jos tarkkana olisin ollut, olisi tietenkin pitänyt miettiä värien vaihtokohta siten, että värirajoista olisi tullut suoria. No, joskus sitten.

Mies tilasi itselleen pipon, mutta trikoovuorilla. Valmistuu varmaankin ennen kuin olen ommellut parin villatakin palat yhteen.

 

Uudet sohvatyynyt

En tunnusta olevani pirttihirmu, mutta - hmm - mies oli nostanut uudet sohvatyynyt selkänojalle. Ehkä tosiaan "mainitsin" muutaman kerran, että voisi noita vanhojakin käyttää päänalusena.

Ostin kankaat ihan oikeasta kangaskaupasta ja kerrankin oli täsmäostos. Yleensä ostan varoiksi liikaa saumanvaraa. Kolmannen tyynyn sain päällystettyä yhdistämällä kaksi eri kangasta. Sekin oli jo myymälässä mielessä.

Alan siis oppia?

Vaihturi kranssiin

Aion poistaa kaikki joulukoristeet heti arjen alkaessa. Kyntteliköt ja muut valot saavat olla vielä ainakin pari viikkoa. Sitten alkaa jo nekin kyllästyttää, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Koska värkkäilen kaikenlaista ja tavaraa kertyy, uusiokäytin viime pääsiäiseksi tekemäni kranssipohjan. Kirjoittelin jo silloin, että aion vaihtaa siihen koristeen tilanteen mukaan.

Kranssi on päällystetty pähkinänkuorilla. Jostakin joskus saatu tonttu on siinä kiinni parilla askarteluneulalla. Tonttu on kivan näköinen ja sillä näkyy silmät, joilla se tarkkailee ympäristöä.

https://merjee.blogspot.com/2020/03/pahkinankuoria-kranssin-pintaan.html

Lahjapusseja minäkin

 

Joulu ja viikonloppu sujuivat mukavasti perheen kesken. Oltiin pääasiassa mökillä. Kivaa oli, ruoka ei loppunut kesken ja lautapelitkin kaivettiin taas esiin.

Aattona lapsenlapset tiesivät heti, kuka oli torkkupeitot virkannut. Nuorimmaisella oli joulupäivänä mökille tullessaan mukana lahjapussi täynnään tavaraa. Ehkä se ei sitten mene kiertoon ensi jouluna.

Edessä vasemmalla on ommeltu pussi kangaskaupan loppuunmyyjäisistä ostamastani verhokapan palasta. Kolme kirjavaa kangasta taitaa olla samaisesta kaupasta. Valkoiset pussit ovat enstex kangasta. Sitä on minulla paljon, ja olenkin joutunut tosissani miettimään, mihin sitä voisin hyödyntää.

Valkoisiin lahjapusseihin liimasin kuvat kangaskaupasta ostamallani tarranauhalla. Sitä myydään metritavarana.

Näin toimin: Ensin leikkaan kuvan kankaasta noin suurinpiirtein. Sen silitän kiinni liimapintaan. Silityksen jäleen leikkaan kuvan ääriviivoja myöten. Vasta ennen pohjakankaalle kiinnittämistä silitysraudalla poistan alapuolen paperin.

Raudan ja kuvan väliin kannattaa ottaa, ainakin ensimmäiseen silitysvaiheeseen, jokin ohuehko riepu, ettei rauta tahriinnu liimaan.

Aion kyllä jatkossakin hyödyntää tilkku- ja nyörivarastojani lahjapussien tekoon. Voittaa paketoinnin mennen tullen.

Glitterimummilta koristeet kiertoon

 

Koska meillä ei ole enää vuosiin tuotu joulukuusta sisälle tilan puutteen vuoksi, on kuusenkoristeet jääneet vähemmälle käytölle.

Sain sitten aikaiseksi vielä kolme uutta asetelmaa pihtakuusen oksista ja vanhoista joulukoristeista. Kävyt löysin omasta jemmasta. Niistä riitti vielä ulos havunoksien joukkoon. Havut loppuivat, joten naapurista hamstraamani oksat tulivat hyvin käyttöön.

Liimasin kuumaliimalla kaikkiin koristeisiin saslik tikkuja varsiksi. Kukkapurkkien pohjille laitoin märkiä oasis paloja. Osaan käpyjä liimasin Erikeeperillä glitteriä.

Häsläsin asetelmia vielä iltakymmeneltä. Vanhasta vahingosta viisastuneena laitoin glitteripurkin aina käytön jälkeen kauas itsestäni - etten vaan vahingossa kaada sitä nurin. Kuinkas sitten sattuikaan. Pienehkö muovinen kippa, joka oli työn alla silloin kun ripottelin käpyihin glitteriä, olikin ihan kyynärpään kohdalla tönäistävänä. Jumangekka sitä lattian kimallusta. Yritin kauhoa hienoa hilettä takaisin astiaan, mutta luovutin. Lompsin lavuaarille pesemään liimaisia, glitterisiä ja kuumaliimasta kärtsänneitä sormiani fundeeraten syvään ja hartaasti omia touhujani.

Sain tietenkin samalla aikaiseksi myös kimallepolun vessaan, sieltä siivouskomerolle ja lopulta askarteluhuoneeseen. Neuletakki päällä ja villasukat jalassa oli hyvä yhdistelmä kuljettaa kiillettä mukanani.

Kokemuksesta tiedän, että kiiltävää löytyy vielä pitkään useammankin siivouskerran jälkeen. Mies ymmärsi olla sentään (aika) hiljaa...

Sain tänään asetelmien saajilta, eli lapsiltani, kiitokset kehujen kanssa. Ei mennyt askartelut hukkaan. Yhden töistäni pidän itselläni.

Pelkkää matkimista

Sain viime jouluna kuvan kaltaisen kimpun. Otin siitä silloin valokuvan ja säästin koristeet mielessäni jatkossa matkia saamaani kimppua. Oli sitten raukkamaista tai ei, mutta puolustuksekseni - en tee noita myyntiin. Eipä tuo silti yhtä hieno ole kuin ammattilaisen tekemä.

Uutta kimpussa on tietenkin havujen lisäksi pari tähteä sekä kuivattu appelsiinin viipale. Niitä onkin kuivatettu hartaasti ja pitkään. On ollut ritilällä uunin päällä ja uunin jälkilämmössä ja milloin missäkin. Ei vaan vieläkään ole kaikki kuivuneet, vaikka aikaa on kulunut noin viikko.

Seuraavaksi teen pari kimppua lisää rekvisiitasta, jota jemmastani löytyy. Toisen saa tytär ja toisen pojan tyttöystävä. Vanha äitini arvostaa eniten aitoja kukkia, joten hänelle tuskin vien kuvan kaltaista asetelmaa.

Vanha ikkuna uusiokäyttöön

 

Kaikenlaista on tehty vanhoista ikkunapokista. Kuvassa oma versioni. Löysi paikkansa mökkimme terassilta ja tuuraa loppuunkaluttua käpykranssia.

Mieheni kiinnittäessä taustaan kanaverkkoa, meni hauras lasi rikki. Tilasin liikkeestä uuden ja muistan yhden ruudun kooksi 40 x 24,5 cm. Valoja on 180. Havut ovat naapurin kaadetusta pihtakuusesta.

Olemme viime vuosina hävittäneet eri tavoin kaikenlaista tavaraa, mutta vanhoja ikkunoita en ole antanut viedä pois. Olen ajatellut, että jotakin niistä vielä kehittelen. No, olen funtsinut sitä vasta yli 30 vuotta, joten oli jo korkea aika tehdä jotakin.

Näin kait sitten muissakin huusholleissa korjauksia tehdään. On tuossa ollut muutaman päivän lumikolakin, muunmuassa.

Havuaskartelua

Onni on naapurin kaatama pihtakuusi.

En ole oikein koskaan askarrellut havuista mitä nyt piharuukkuihin olen oksia kerännyt talveksi. Noin kuukausi sitten, ikään kuin sattuman kaupalla, tulin kolmen oasispallon omistajaksi. Tein niihin elämäni ensimmäiset havupallot. Annoin ne isänpäivälounaalla mukana olleelle naisväelle, eli äidille, tyttärelle sekä pojan tyttöystävälle.

No, minulla oli jemmassa naapurilta saatuja oasispaloja, joten pitihän itsellenikin tehdä pari havupalloa. Kääräisin palojen ympärille kanaverkkoa, joten teelemys pysyi hyvin kasassa.

Isännän ehdotuksesta vietiin toinen tuliaisena ystäväpariskunnalle kukkien asemesta. Muistin ottaa vielä mukaani valosarjan tyhjän pakkauksen, jotta tietävät mitä tuli saaduksi.

Vähän jäi terassi oudon tyhjäksi. Mietin, että mitä seuraavaksi. Naapurista kohta soitettiinkin ja kysyttiin, että haluaisinko pihtakuusen oksia? No tietenkin halusin.

En viitsinyt enää palloa rakentaa. Olisivat olleet erilaiset havujen vuoksi, uusi sekä vanha. Tein sitten kranssin. Aika räpellystä tekeminen oli. Runkona käytin kanaverkon suikaletta. Oli melko kova homma saada painava kranssi pysymään pyöreänä. Lopulta se onnistui, koska työnsin sisälle paksuhkoja oksia.

Kranssi pysyy ojennuksessa eikä pyöri kettinkiripustuksen ansiosta. Lisäksi kettinki on kranssissa kiinni kahdesta kohtaa.

Huomenna askarrellaan lisää. Idealaari ei ole vielä tyhjä.