Torkkupeittojen alkuja

Ei vielä järjestyksessä

Mietin pitkään, että minkälaisen käsityön otan mukaani pitkälle automatkalle ja reissulle. Päädyin sitten virkattuihin neliöihin, joista teen torkkupeiton nuoremmalle tyttärenpojalle. Malli on vanhasta, vuodelta 1978, olevasta virkkauskirjastani. Omiin neliöihini lisäsin ohjeesta poiketen kerroksen mustasta langasta.

Langat ovat osittain loppuja saamastani lahjoituksesta. Musta on uutta, ja joudun vielä muitakin lankoja ostamaan lisää. Punaisia en hanki. Saa kuvassa olevat riittää. Langat ovat pesunkestävää villalankaa sekä Nalle-lankaa. Neliön koko on 9 x 9 cm.

Niinhän siinä sitten kävi, että neuloosi iski taas heti. On kait sitten kroppa vetreytynyt. Riittääpä projektissa silti vielä reilusti tekemistä.

Ensimmäinen virkkauskirjani vuodelta 1978

Nämäkään ei järjestyksessä

No sitten on tämä murheenkryyni yläkuvassa. Siitä olisi tarkoitus tehdä tyttärentyttärelle torkkupeitto. Isoäidinneliöitä on huomattavasti enemmän virkattuna, mutta niissä on aivan eri valkoista Nalle-lankaa kuin kuvassa olevissa. Kai niille "värivirheellisillekin" joskus paikka löytyy.

Suunnittelin jo jossakin vaiheessa tekeväni näistä neuletakin, mutta neliöitä on sellaiseen liikaa. Lisäksi ohjeita löysin vain 7-veljestä -langalle. Neliöni ovat Nallea, joten en ala säätämään omaa ohjetta.

Tämä työ on murheenkryyni minulle sen vuoksi, että peitosta tulee mielestäni liian sekava. Ei vaan sovi silmääni. Tekemästä työstä täytyy tykätä.

Seuraavaksi aion virkkata neliöitä, joihon teen vielä kierroksen pylväitä mustalla langalla. Jos niin näyttää paremmalta, puran jo tehdyistäni uloimman kerroksen pois ja virkkaan niihinkin mustan kerroksen.

Vanhemmalla tyttärenpojalle olen myös päättänyt virkata torkkupeiton. Siitä tulee samanlainen kuin ekasta, mutta keskustat teen neutraaleilla ja maanläheisillä väreillä.

Vuodesta en tiedä, mutta olen ajatellut lahjoittaa kaikki kolme samaan aikaan.

Harmaantumisen v(h)aikeus

Olen aina ollut tummahiuksinen. En edes taaperoiässä saanut vaaleita hiuksia. Nyt joudun miettimään, että mitä teen seuraavaksi - harmaata pukkaa. Näillä näkymin olen päättänyt kasvattaa oman hiusvärini esiin. Naamarypyt ei ole elämääni pahemmin häirinnyt, mutta tulevan uuden hiuslookin kanssa en ole ihan vielä sinut.

Olen aina käyttänyt vain kevytsävytteitä. Voimakkaammat hiusvärit ovat aiheuttaneet allergioita, joskus rajujakin. Joidenkin kokeilujen jälkeen totesin allergisoivaksi aineeksi punaisen värin. Orient Hennasta sain aikoinaan aivan järkyttävän reaktion. Olenkin valinnut ihan perusvärejä, mutta hiuksistani tulee luonnostaankin aina punainen esiin.

Kampaajan mukaan minulla on kolmenlaista hiuslaatua, joten kuontaloni on aina ollut raidallinen. Se juuri on tuottanut ongelmia harmaantumisen myötä. Kevytväri ottaa osaan hiuksista kiinni kuin nenä päähän, osaan ei. Lisäksi tukkani on ollut valosta riippuen aina eri värinen. Nytkin sisätiloissa näytän vielä tummahkolta, mutta ulkona päälaki loistaa valkoisena.

Kameleontin sukua

Olen miettinyt, että kampaaja voisi auttaa esimerkiksi raitoja tekemällä, mutta sitten minulla ei taaskaan olisi oman väriset hiukset. Lisäksi raidoitus tulisi melko kalliiksi, koska yksi käsittelykerta ei taitaisi riittää. Mahdollinen allerginen reaktiokin vähän pelottaa. Siksi olenkin "opiskellut" netistä, miten vaalentaa värjättyjä hiuksia.

Juu, ensimmäinen kokeiluni pari päivää sitten oli laittaa tekemäni seos hiuksiini, joka sisälsi hunajaa, sitruunaa ja omenaviinietikkaa. Taisi se hiukan poistaa väriä, ja putelissa on tavaraa vielä toiseenkin kertaan. Käytän vielä sen, mutta en sitten enää kokeile kyseisellä systeemillä. Haju oli ensinnäkin aika hirveä. Lisäksi päästäni tippui makeita pisaroita lattioille, vaikka peitin nuppini muovipussilla ja tollasin reunat talouspaperilla. Pesin eilen lattiat, koska vielä löytyi ainakin pari makeaa tippaa, jotka tarttuivat inhottavasti paljaisiin varpaisiini.

Mies toi eilen kaupasta kamomillateetä, ja aionkin seuraavaksi kokeilla sitä sitruunan kanssa. Tuoksu ainakin on parempi. Ja jos hiusvärin haalennus ei auta, voin aina juoda teen rauhoittumiseksi, heh.

Minulle sanottiin, kun ilmoitin kasvattavani oman värini esiin, että harmaa vanhentaa. Juuri nyt tuntuu, että "ihan sama". Myös kulmakarvani vaalenevat, ja en ole juuri koskaan niitä meikannut. Nyt kulmat ja hiukset mallaavat paremmin keskenään. On sitten eri juttu, miten meikkaan, kun lähden "postilaatikolle". Ja ainahan voin värjätä hiukseni, jos siltä tuntuu. Toivottavasti ei.

Nyt kun painiskelen olemattoman ongelmani kanssa, tunnen suurta sympatiaa kanssasisariani kohtaan. Tulee ihan vahingossa huomattua, että en ole yksin harmaantumiseni kanssa. Aika moni näyttää kasvattavan omaa hiusväriään esiin.

Tulipa minäkeskeinen juttu!

Ruukkusalaattien uudelleen kasvatusta

Meillä on joskus muinoin IKEA:sta ostamani ruukut jääneet ilman käyttöä. Olemme tehneet täysremontin kodin- ja mökin keittiöissä, joten olen karttanut tekemästä turhia reikiä seiniin. Muualle en ole halunnut niitä laittaa.

Nyt sitten ripustettavat ruukut pääsivät mökin terassille suojaruukuiksi. Koska tulemme olemaan kesän aikana melko pitkään poissa mökiltämme, en hanki niihin mitään kummempaa kuin kaupan ruukkusalaatteja uudelleen kasvamaan. Purkeista on kiva ottaa ennen kuin saadaan taas uutta kasvimaalta.

Olen jättänyt katkaisematta kerästä yhden lehden. Koska salaatti on ollut ostettaessa ilman ruukkua, olen laittanut sen juuret päiväksi vesilasiin. Sen jälkeen olen istuttanut kasvin pieneen purkkiin. Multaa ei paljoa tarvita.

Eipä tästä touhusta juurikaan saa taloudellista hyötyä. On kuitenkin ihan mukavaa pelinpitoa. Ruukut näyttää kivoilta ja salaatti maistuu hyvältä.

Perennapenkin astiat odottavat taas kaupan yrttejä. Kuva on viime vuodelta, mutta nyt on jälleen sama tilanne. Osa yrteistä tulee kylvöksinä kasvimaalle. Niitä sitten pakastetaan, jotta talvellakin on mistä ottaa, eikä tarvitse niitä kaupassa miettiä. Isoon vannaan istutan aina mansikan taimia.

Vuodevaatteille jatkoaikaa

  

Pojan parikymmentä vuotta vanha pussilakana oli tullut aikoja sitten tiensä päähän. Lakanan yläreuna oli melkein puhki hipunut. Kunnossa ei muuten ollut vikaa, koska vuodevaate on paksua kangasta - päätin siis antaa pussilakanalle vielä jatkoaikaa.

Leikkasin yläreunan pois noin vajaalta 30 cm:n korkeudelta. Tilalle ompelin kaksi kangassuikaletta. Ovat enstexiä, joten sain taas osan varastostani hukutettua tähän. En usko, että tulee pesussa kutistumisongelmia, koska jatkopalatkin on pesty aikoinaan.

Poika sai pussilakanansa eilen, ja minä tilaa nurkkiini.

Tikkasin vielä päältä sauman, jolloin jatkokohta ei ota vastaan peitettä laittaessa.

Sain äidiltäni pari alulakanaa, joiden keskusta oli hipunut. Ompelin molempien lakanoiden reunoista yhteensä neljä tyynyliinaa. Ompelin myös kolme laudeliinaa sekä pari siivousrättiä. Loput kankaasta menivät ulkokäyttöön, eli auton siivoamiseen sekä terassikalusteiden pesemiseen.

Hillopurkista suojaruukku

Tapettia ja hillopurkki

Ostin äidilleni lahjan sekä pienen ruusun äitienpäiväksi. Pienen siistäkin syystä, että hän saa kukkia monelta muultakin ja laskutilat ruukuille käyvät vähiin.

Koska taidan saada takaisin kaikki kukkien suojaruukut sitä mukaa, mitä olen hänelle antanut, päätin nyt tehdä sellaisen itse. Kasvi itsessään oli "rumassa" pussissa, joten tarvetta oli vähän nätimpään astiaan.

Otin esiin halpisrullan tapettia ja ryhdyin muotoilemaan sitä hillopurkin mukaan. Pohjaan liimasin pyöreän palan fiksaamaan tekelettä. Itse kukkaruukku on halkaisijaltaan 12 cm, joten se sopi kuin valettu hillokipan sisään.

Ruukun suojasta tuli mielestäni ihan ok, mutta huomasin tapetin nihkistyvän, vaikka onkin pesunkestävää. Kaapissa tosin olisi ollut kristallimuovia, jolla olisin voinut suojata tapetin, mutta hoksasin sen vasta liian myöhään.

Mietitytti sekin, että vaikka itse tykkäisinkin lopputuloksesta, niin olisikohan äitini. Hylkäsin siis alkuperäisen ideani, ainakin tällä kertaa.

Päätin alkaa alusta ja löysin sellofaania kätköistäni. Revin tapetin pois ja päällystin hillopurkin sellofaanilla. Rusetin lisäsin koristeeksi.

Ainakin nyt mennään tällä. Tosin vielä ehtii värkätä kaikenlaista?

Japanilainen essu

Sain viimeinkin aikaiseksi ja ompelin lokakuussa leikkaamani japanilaisen essun. Löysin kaavan siihen sivulta https://kotiliesi.fi/kasityo/japanilainen-essu/

Kangas on valkoista enstexiä. Taskut työhön leikkasin 90-luvulta olevasta puuvillaisesta verhokapasta.

Tällaiseen essuun paksuhko kangas sopii hyvin, ja taidankin ommella näitä ihan viemisiksi kavereille ja perheelleni. Ilmettä saa muutettua helposti erilaisilla taskuilla sekä tereillä. Nyt on ainakin helppo ommella uusia kun alkuun pääsin, ja pääsen samalla eroon tuosta valkoisesta perintökankaasta.

Essun nauhat ovat kiinteästi kiinni ja menevät takaa ristiin. Mallissa ei siis mikään paina niskaa. Ihmettelen, että sain ne kerralla oikein enkä sekoillut niissä.

Alkuperäisessä ohjeessa on ommeltu farkun napit ja lenkit eteen, mutta malli toimii näinkin pelkästään ompelemalla olkanauhat kiinni esiliinaan. Voisihan niille tehdä muunkinlaisen kiinnityssysteemin, kuten ommella lenkit, joiden kautta nauhojen pituutta voisi säätää. Suunnittelinkin ensin lenkkejä, mutta menin sitten siitä, missä aita on matalin.

(Muistin ottaa lokakuussa valokuvan)

Tulostin kaavan A-4:lle. Mietin kainalon kaarta, ja kun olen joissakin pilkun viilaaja, niin etsin sille harpilla keskipisteen. Merkkasin sen ensin tulostamalleni paperille. Siitä sitten laskin suhteessa saman voipaperille, johon piirsin kaavat. Tähän hommaan harppina käytin kynää ja siihen kiinnitettyä narua. Narun kiinnitin keskipisteen kohdassa teipillä pöytään kiinni. En sitten tiedä, kannattiko nähdä tuollaista vaivaa.

Ei valkoinen essu meillä kauaa siistinä pysy, vaan todennäköisesti se tulee olemaan iloisesti pilkullinen kaikista chili- ja tomaattiroiskeista taikka erilaisista maaleista. Sellaisista tahroista, joita ei saa pesussa häviämään.

Nyt on kangaskasseja

Saunakasseja koko perheelle

En tietänytkään, kuinka hauskaa kangaskassien ompeleminen on. Kun alkuun pääsin, niin näitähän teki vaikka kuinka paljon. Rajansa silti rakkaudellakin - seuraavaksi aion yrittää tehdä vaativampaa mallia.

Sain valmiiksi kassit perheemme rantasaunojille. Niissä voi viedä mökiltä vaikkapa juomapullot sekä puhtaat vaatteet. Isot kylpypyyhkeet mahtuvat suurempiin kasseihin. Perheen pienimmillä on ohuemmat pyyheliinat käytössä, joten ne mahtuvat heidän omiin kasseihinsa.

Poika sai aiemmin käyttöönsä kolme kassia - kaksi kauppareissuille ja yhden rantasaunan keikoille.

Kassit kokoa noin 45 x 45 cm

Minulle on siunaantunut valkoista enstex-kangasta perintönä, ja paljon. Vähän on ollut hakusessa, mitä siitä ompelisin. Olen miettinyt osan värjäämistäkin. Näihin kasseihin sain upotettua muutaman palan.

Punainen raitakangas on ostokseni kangaskaupan lopettamisalesta. Muistaakseni paloja myytiin muovikasseissa. Tämä raitapala määritti kassin koon, ja enempää ei sitä (tietääkseni) löydy.

Sinikuvioinen kangas on ihan kaupasta ostettu. En muista kirveelläkään, mitä olen siitä tehnyt joskus aikoinaan. Jämäpala on melko ohutta puuvillaa, joten se on taskuna kaksinkertaisena.

Punaraitaisen taskun ompelin kassiosaan ylhäältä ja keskeltä kiinni pienen pätkän verran. Tikkauksen päälle ompelin napin, eli kassissa on yksi tasku. Siniruutuisen ompelin keskeltä ja koko matkalta alas asti, eli siinä on kaksi taskua.

Kassit kokoa noin 35 x 35 cm

Vasemman puoleinen kassi on ommeltu mökkinaapurin lastenhuoneen verhokapasta, jonka sain. Mainittakoon, että heidän lapset ovat omiemme ikäisiä. Kangas on hyvässä kuosissa ja paksuhkoa puuvillaa. Tiedä sitten, kelpaako se 7-vuotiaalle tyttärentyttärelle, että onx ällö?

Oikean puoleisen kassin kankaan olen ostanut vuosia sitten kaupasta. Piti ommella siitä jotakin viisasta, mutta kangas on niin kieroon valmistettu, että luovutin tekemisen kokonaan. Kassin sain sentään aikaiseksi 5-vuotiaalle tyttärenpojalle.

Tytär paikkasi edellä mainitusta kankaasta joskus rippikouluikäisenä isänsä farkut kera kavereittensa. Mitäs meni pyytämään!

Nuukailua kasvien kanssa

Vein taas viime syksynä pelargoniat puutarhasta talvisäilöön mökkimme vinttikamariin. Pärjäävät siellä hyvin, koska valon määrä on rajallinen sekä huoneenlämpöä pidetään matalammalla kuin muuta taloa. Lämpöä lisätään vain kun tulee makkariin nukkujia.

Kukat samassa korissa on helppo nostaa ulos ja sisälle tarpeen mukaan. Kesämmällä istutan ne ulkoruukkuihin. On mukavaa, kun pelargoniat ovat jo valmiiksi suuria kesän kynnyksellä.

Leikkasin pidempiä oksia talvehtijoista ja juurrutin niitä vesiastioissa. Joistakin kuvittelin, etteivät ikinä tee uusia juuria, mutta olivatkin vaan paljon hitaampia. Nyt on vielä pari oksaa odottelemassa multaan pääsyä.

Toissajoulun tulilatva kukka-asetelmasta päätyi ulkoruukkuun kesäksi. Siitä se innostui kukkimaan uudelleen. Istutin sen talveksi pienempään ruukkuun ja se sai seuraa pelargonioista. Kovin kasvi tuntuu viihtyvän ja lykkää uutta lehteä ja vartta. Olisiko varsissa myös ilmajuuria? Pitääpi netistä tsekata. Tämäkin päätyy jälleen ulkoruokintaan ilmojen lämmetessä. Toivottavasti alkaa taas kukkia.

Kuvan muratin oksat olivat taatusti lännen hitaimpia juurien kasvattajia. Kesti todella pitkään ennen kuin näin ensimmäisen juuren. Pian sen jälkeen niitä sitten olikin varret täynnä. Ulos päätyy nämäkin ja pari muuta vanhempaa.

Sain maaliskuussa paavalinkukan. Ajattelin lisätä kasvia lehdistä - ohjeen mukaan. En todellakaan tiedä, tuleeko näistä mitään. Ovat kököttäneet mullassa jo hetken aikaa.

Kasvien lisäämisellä yritän taas hiukan välttää uusien ostamiselta. Ollaan ehkä kesällä jälleen noin puolitoista kuukautta Lapissa. Ei yhtä soittoa, vaan parissa erässä. En millään viitsisi vaivata naapureita ja pyytää kasteluapua, vaan jätän ne säiden armoille. Jos kukat kuolee, niin emme sitten taloudellisesti korkealta putoa.

Ristinolla-peli muovimunista

Sain taas lapsenlapsilta suklaamunien muovikoteloita. Pidän niitä säilytyskoteloina pienille tavaroille sekä nyörien pätkille. Olen myös miettinyt, mihin muuhun niitä voisi käyttää, eli ovat uusia ideoita odottelemassa.

Kuvassa versioni ristinolla-pelistä. Munakennosta leikkasin palan yhdeksälle munalle. Muovikoteloihin laitoin muutaman pienen kiven, jotta ne pysyvät pystyssä. Päihin piirsin tussilla ristit ja nollat.

Toivottavasti lapsenlapset innostuvat pelistä.

Ikuinen kukkakranssi

Suuri käpykranssi sai poistua terassilta kesätauolle. Tilalle toin jälleen toissakeväänä savesta tekemäni kukkakranssin. Koska koriste on melko painava, kiersin ympärille ripustuslenkiksi muutaman rautalankakiehkuran. Sehän ei korista kranssia, joten peitin rautalangan jemmastani löytämällä paksuhkolla nyörin pätkällä. Kukkakranssini on siis ikuinen vain jos se ei putoa maahan.

En mennyt enää toiselle kaudelle kansalaisopiston keramiikkakurssille, koska yritän vähentää tavaramäärääni. Muuten olisi kiva tehdä kaikenlaista savesta(kin). Täytyypi miettiä loppukesästä, mitä taas innostun tekemään.

Tetenarsissit maahan

Viime talven menestyjiä

Nyt on taas sellainen aika, että tetenarsisseja on ostettu urakalla. Ihan muistutuksena kirjoittelen, että kukkien kuivuttua tai ylikasvettua niitä ei kannata heittää menemään. Tämän tietää jo vanha äitinikin, joka asuu kerrostalossa. Saan häneltä kaikki ylikukkineet narsissit parvekkeelta sekä isäni haudalta.

Istutan tetenarsissit noin kymmenen sentin syvyyteen pensaiden alle. Ei väliä, vaikka varret olisivat jo kuivahtaneet. Leikkaan ne vasta sitten, kun ovat maassa täysin kuolleet.

Nyt kiertelin pihassa, ja kaikki kasvit näyttivät talvehtineen hyvin. Sitä mukaa, kun maa sulaa, tetenarsissit alkavat kukkia. Vain yksi talvi on ollut sellainen, että niistä kaikki kuolivat - uudet ja vanhat.

Villasukasta ampiaispesä

Parsimisillekin tulee rajansa

Päätin tänä vuonna olla ennen liikkeellä kuin ampiaiset. Nyt kun on aika paljon puuhaa, sisällä ja ulkona, minulla ei ole oikein aikaa käsitöille. Tai rehellisiä jos ollaan, niin viime aikoina ei ole vaan oikein huvittanut.

Joskus parsimisillekin tulee stoppi. Siispä kurkkaus to do-koppariin ei pettänyt. Löytämäni isännän villasukkapari saa jatkoa ampparipesinä. Tein pari vuotta sitten saman tempun, ja valepesä toimi. Se on vielä paikallaan ja parvekkeen räystään alunen on saanut olla siitä asti rauhassa. Väsäsin sen hätäpäissäni heti kun näin eka ampiaisen.

Viime vuonna olisi pitänyt olla ajoissa liikkeellä. Silloin ei mikään toiminut - ei valepesä eikä vedellä täytetyt muovipussit. Heräsin ongelmaan liian myöhään.

Jättimuna liimavedestä ja talouspaperista

 

En tiedä, että onko jättimunat jo niin last season. Tein kuitenkin, koska tykkään niistä. Edellisistä jättimunista taitaakin olla jo pari vuotta, joista jemmassani on enää yksi. Toiseen näistä laitan suklaamunia ja toiseen tete-a-tete narsissin. Ilahduttavat lapsia ja lapsenlapsia kuten myös tietenkin itseäni.

Perinteisen muovikelmun sijaan laitoin ilmapallojen päälle muovipussit. Ne suojasivat mukavasti myös alusastioita, jotka toimivat telineinä. Sitten liimasin talouspaperin paloja ilmapallojen päälle kerroksittain. Liimavesiseoksen tein ihan mutu-tuntumalla.

Pintojen kuivuttua puhkaisin ilmapallot. Sitten leikkasin tekeleitteni reunat halutun mallisiksi. Sain muovipussit vielä ehjinä pois, joten toimivat vielä jatkossa käännettyinä vaikkapa kylppärin roskiksen pusseina. 

Kerrankin minulla on rairuohokylvökset kohdillaan. Kirjoittelin viime vuonna olevani ikuinen rairuoho-optimisti. Siemenet itivät silloin harvakseltaan, ja yleensäkin olen kylvämisissäni myöhässä.

Nyt kylvin kokeilumielessä viimevuotisia siemeniä lautasten reunoille ja keskelle uusia, mukana ohran jyviä. Eipä vanhat itäneet nytkään juuri ollenkaan.  Katsoin niiden viimeistä suositeltua käyttöpäivää, ja aikaa on vielä jäljellä. Eli noissakin on näemmä laatuongelmia..

Sunshine Blogger Award

Kiitos Kristiina, mantymaenelamaa.blogspot.com, haasteesta. Tässä olisi vastauksia haasteen kysymyksiin. Aikaa tässä vähän vierähti ja paremmin olisin voinut vastailla, mutta julkaisen jutun nyt tällaisenaan.

1. Mikä on blogisi tarkoitus ja kuinka se alkoi?

Tein ensimmäisen blogini, Visualistiska, korvaamaan perinteisen Portfolion opiskellessani visualistikoulussa. Pidän sitä piilossa enkä ole sitä päivittänyt enää kuuteen vuoteen. Siitä syttyi kipinä ja aloitin kirjoittamaan uutta blogia -  fisuska.blogspot.com, nainen kalassa. Siitä innostuin lisää kirjoittamiseen ja aloitin vielä tämän Merjee-blogin.

2. Mitä intohimo sinulle tarkoittaa?

Elo on jo niin tasaista, että intohimoakin esiintyy enää harvakseltaan. Sitä on löytynyt muunmuassa kuntotanssista, kalastuksesta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, taiteilemisesta, käsitöistä, laulusta, opiskelusta, työstä... Ongelmien ratkaisu taitaa olla ainoa "intohimo", joka on jäänyt elämään loppuiäksi.

Kait opiskelu on ollut jonkinlainen intohimo aikuisiällä, koska luin ylioppilaaksi etälukiosta, liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulusta, suoritin sihteerin ammattitutkinnon, ja nämä kaikki iltaisin. Visualistikoulutus oli opiskelua päivätoteutuksena. Lisäksi olen ollut kansalaisopistojen asiakkaana monet kerrat.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Kalastus on yksi parhaimmista rentoutumiskoemuksista, paitsi silloin kun iso kala pääsee karkuun. Myös marjastus ja sienestys ovat rentouttavaa puuhaa.

4. Mikä on viimeinen matkasi?

 

Viimeisin matkani oli elokuussa Savukoskelle, 1000 kilometrin päähän kotoa. Meillä on siellä kimppamökki kahden muun pariskunnan kanssa. Käydään yleensä pari kertaa vuodessa ja viivytään noin puolitoista kuukautta kesässä. Kuva ylhäällä on kesäkuulta. Kulleron varrella kiipeää ilmeikäs itikka.

 5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Yleensä olen matkustanut mieheni ja kavereitteni kanssa. Nuorempana lapset olivat usein mukana. Pisin reissu, minne olen matkustanut yksin, on Sao Pauloon. Reissu kesti yhteensä kolmisen päivää, eli hotellissa olin noin seitsemän tuntia. Oli siis työmatka kyseessä.

Nykyisin käydään harvakseltaan enää ulkomailla. Tallinnan matkat taitavat olla viimeisiä ulkomaanmatkoja.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Joskus vielä aion mennä sukuloimaan Australiaan. Ihan unelmamatka olisi Englannin pieniin satamakaupunkeihin ja nummille. New Yorkissa olen käynyt, mutta sinne haluaisin vielä joskus uudelleen.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Viimeisin lukemani kirja on psykologinen trilleri nimeltään "Omantunnon tuska". Sen on kirjoittanut Patricia Highsmith. Lapissa on vähän kesken iltalukemiseni, joka on Sylvi Kekkosen "Lankkuaidan suojassa". Luin siellä myös samaisen kirjoittajan kirjan "Amalia". Näissä parissa viimeisessä uni tulee taatusti jos unohtaa kirjoitusvirheet. Eipä silti tässä itsekään täydellisiä olla.

8. Lempikirjallisuuslajisi?

Olen lukenut kaikki Agatha Christien kirjat ja tykkään yleensäkin dekkareista. Minua tosin kiinnostaa kaikenlainen kirjallisuus, eli mielialan mukaan valitsen lukemiseni. Osasin lukea jo ihan pienenä ennen kouluun menoa ja olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Varsinkin kesäisin reppu täyttyi pari kertaa viikossa opuksista.

Lainasin noin 10-vuotiaana Hannu Salaman "Juhannustanssit". Kirjastotäti yritti vähän estellä, mutta sanoin silmät kirkkaana kirjan olevan mielenkiintoinen. Oli niin tylsä, että jumiuduin jo ekalle sivulle. Kirjaa palauttaessani täti kyseli, että oliko hyvä kirja? En kehdannut sanoa, että lukematta jäi, vaan päästin pienen valkoisen valheen ja kehuin sitä hyväksi. Täytyykin joskus ottaa kyseinen kirja luettavaksi.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Yritän pitää vähän rajaa omista jakamisistani. Minusta on jotenkin noloa mainostaa esimerkiksi blogejani facebook-kavereille. Eri ryhmiin kyllä julkaisen tekemisiäni aihepiirien mukaan.

Tällä hetkellä minulla on kolme blogia, joita päivitän: merjee.blogspot.com on aktiivisin. Sitten minulla on blogi fisuska.blogspot.com sekä sukuseuran juuretsatakunnassa.blogspot.com. Näitä kahta edellistä päivitän todella harvakseen. Lisäksi päivitän sukuseuramme kotisivuja www.erikberg.fi. Toimin siis sukuseuran hallituksen sihteerinä.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Tällä hetkellä enimmäkseen asun mieheni kanssa kakkosasunnossamme keskellä metsää järven rannalla. Ostimme viisi taloa noin 25 vuotta sitten neljän ystäväperheen kanssa. Kimpassa ollaan oltu siitä asti ja jokainen on tehnyt suuret remontit taloihinsa.

Lähin kauppa on kolmen kilometrin päässä, eli ollaan lähellä ison kunnan keskustaa. Aikuinen poikamme asuu kodissamme. Järjestely on järkevä ratkaisu tämän hetkiseen tilanteeseen. Olemme molemmat, mies ja minä, eläkkeellä, joten on ihan sama missä asumme. Koti on mökiltämme noin 40 kilometrin päässä, joten se ei ole matka eikä mikään.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Minusta olisi tärkeää jakaa valistusta maailmaan saastuttamisesta sekä edistää keinoja haittojen vähentämiseksi.

Haluaisin ihmisille enemmän positiivista asennetta elämään. Haluaisin myös edistää tasa-arvoa. En oikein tykkää ylenkatsovista enkä vähättelevistä ihmisistä. Kai silti heilläkin on syynsä sellaiseen käyttäytymiseen?

Vanhoista tyynynpäällisistä kasseja

Polsterikangasta

 

Lapsuudekotiani tyhjentäessä löysin pari todella vanhaa tyynynpäällistä. Kankaasta tehtiin aikoinaan patjanpäällisiä ja sisusta täytettiin oljilla. Sellaista patjaa kutsuttiin meillä päin polsteripatjaksi. Muistan hämärästi joskus nukkuneeni sellaisen päällä. Kangasta oli kait jäänyt yli patjasta, joten otin talteen pari siitä ommeltua tyynynpäällistä.

Päälliset olivat vähän villin kokoisia, joten kesti 10 vuotta keksiä niille uusiokäyttöä. Sisustukseemme ei oikein sovi tuon tyylinen kangas, ja sitäpaitsi yksi harhaostos tuollaisesta kankaasta punaisilla raidoilla odottaa vieläkin kaapin perukoilla käyttöön ottoa. Vertasin uutta tähän vanhaan kankaaseen, ja laadusta ei voida puhua edes samana päivänä. Kovin on uusi heppoisen oloista.

Pesun kautta käyttöön

Asiaan: Koska tyynynpäälliset olivat sopivan kokoisia, vahvistin saumat kolminkertaisella ompeleella ja kiinnitin kahvat yläreunaan. Ompelin ne samalla tavalla kuin eiliset farkkukassit. Kahvakangas on näissä vaan paljon ohuempaa.

Näitä ei todennäköisesti oteta kauppaan, vaan ne tulevat nuoremman miesväen käyttöön mökille saunakasseiksi. Tähän asti heillä on ollut siihen tarkoitukseen käytössä jos jonkinlaista pussukkaa.

Täytyy varmaankin ommella vielä pari kassia punaraitaisesta kankaasta naisväelle. Tai ihan miten vaan. En tunnusta olevani värirajoitteinen.

Kangaskassien ompelua

Kassien malleja

Vanhat kangaskassini alkavat olla vähän risaisia ja osaa niistä ei voi pestä. Osa kasseista on niin pieniä, ettei ne sovi oikein mihinkään tarkoitukseen. Siispä ompelukone esille ja tutkimaan pohjatonta (?) kangasvarastoani.

Otin muutaman kangaskassin malleiksi uusien ompelua varten. Fundeerasin, että mikä niissä on hyvää tai huonoa - malli, koko, ompelemisen helppous... 

Löysin palan farkkukangasta. Sille en ollut vielä keksinyt käyttöä, joten tuumasin, että kasseihin se soveltuu oikein hyvin ja ei mene ainakaan heti rikki.

Koko kankaanpala käyttöön

Mittasin kankaan ja laskeskelin saavani siitä kolme kassia. Sain hukutettua ompeluksiini koko kangaspalan, ja ihan tarkoituksella. Leveyttä kasseille sain noin 45 cm ja korkeutta vähän enemmän.

Kahvojen asennusta

Sivusaumat kasseihin ompelin kolminkertaisella ompeleella. Koska farkkukangas on todella paksua, piti vähän etukäteen miettiä, miten kone jaksaa ommella paksuimmissa taitoskohdissa.

Näin tällä kertaa

Vanha Finntikkini se sitten vaan jaksoi ommella paksuimmatkin kohdat, eikä mennyt kertaakaan edes neula poikki.

Kassit valmiina

Yhden kasseista otan varakassiksi omaan käyttöön, kaksi muuta saa poika. Täytyy vaan pestä ne ensin, ettei kädet ja vaatteet värjäänny sinisiksi.

Nyt kun tekemisen vauhtiin olen päässyt, jatkan ompelemista jos vain säät sallii. Eli ulkona odottaa risusavotta heti kun ilmat paranee.

Kartonkigrafiikan harjoittelua

Kartonkiset laatat

Kansalaisopiston "Päivätaiteilijat" -ryhmä jäi kesätauolle. Viimeisenä työnä harjoittelimme kartonkigrafiikan tekemistä. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin. Tekniikka vaikutti mielenkiintoiselta, joten toivottavasti syksyllä jatketaan aiheesta, ja pystyn keskittymään paremmin sen tekemiseen. Nyt tuli vähän aikapulakin vastaan.

Ylemmässä kuvassa on sellakalla lakatut kartonkilaatat painon jäljiltä. Jätin niihin tumman painovärin, koska en taida käyttää niitä enää. Korkeintaan saatan kehystää ne tuollaisenaan. Jos ottaisin laatat uudelleen käyttöön, ne pitäisi puhdistaa ruokaöljyllä.

Yksi asia jäi meiltä monelta huomaamatta: Kuvat tulivat painosta peilikuvina. 

Suuri ero vedoksissa

Koska painotekniikka oli vielä hakusessa, niin jälkikin oli sen mukaista. Osaltaan ajanpuutekin häiritsi.

Kopioitu kalliomaalauksista

Yritin saada jäljiteltyä kiveä kalliomaalauksiin, joten kokeilumielessä suihkautin vettä pariin laattaan. Ei ehkä olisi kannattanut.

Kuvitteellinen noitarumpu

Täytyyhän sitä tällaisella vanhalla akalla olla edes yksi kuva noitarummusta - itse suunniteltu ja kuvitteellinen sellainen.

Asiasta en mitään tiedä, mutta netistä löytyy melko kattava lista noitarumpujen kuvista ja symboleista. Mielenkiintoinen aihe, johon voisi perehtyä paremminkin.

Pieniä neuleita

Pipoja vastasyntyneille

Kitisin viime perjantaina, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa neulomista. Tuli vaan sellaiselle tarve, koska telkkua ei "voi" katsella ilman tekemistä. Tai no, tulipa sitten tuokin testattua hartiajäykkyyden takia, eli ilman kudintakin pärjään.

Muistiini pompsahti mukava tekeminen, eli neuloin muutaman pipon vastasyntyneille sairaalaan. Teen niitä vielä lisää aikani kuluksi. Pipot vien synnärille sitten kun liikun sairaalan kulmilla.

Myssyt on siitä kivoja, että niissä voi käyttää mielikuvitusta eikä tarvitse tehdä kahta samanlaista. Ovat lisäksi pienitöisiä, joten valmistuvat nopeasti.

Tein jälleen ohjeella: https://tinyurl.com/m4mufxz