Kirjaston kautta ostoksille

Olen oppinut hyödyntämään kirjastoja. Niissä pääsee lukemaan lehtiä, ja vanhempia niistä voi lainata kotiin. Jos jokin vaikuttaa hyvältä, voin tilata itselleni jonkun tarjouspätkän kyseisestä lehdestä. Ei tule hankittua lukemista ohhoon päälle.

Samoin teen käsityö- ja askartelukirjojen kanssa. Kuvan makramee-kirjan lainasin ainakin kaksi kertaa ja huomasin, ettei jutustani mitään tule. Teos oli useinmiten varattuna tai lainassa, joten tekemisen meininki oli tipotiessään silloin, kun sain opuksen käsiini. Kirjassa on paljon hyviä ohjeita, joten hankin sen itselleni. Sitä en tiedä, koska teen ensimmäisen makramee-työni.

Jokin teos voi ollakin ihanan ensivaikutelman jälkeen anniltaan niukka. Sellaisista vain skannaan joskus jonkun ohjeen itselleni. Täytyy vaan muistaa mainita blogikirjoituksessa lähde, jos tekee jonkin työn toiselta saadun ohjeen mukaan.

Ei siis kannata ostaa sikaa säkissä, vaan kannattaa hyödyntää ilmaista kirjastopalvelua. Yleensä pyrin suosimaan lainauksissani kotimaista kirjallisuutta, koska kirjailijat saavat jokaisesta kirjastaan lainauskorvauksen.

Lapin reissu valkoisine valheineen takana

Vettä riitti yöttömänä yönä

Kolmisen viikkoa Savukoskella hurahti nopeasti! Mies juhli pyöreitä vuosia mukamas paossa. Tiedossa olivat vain pari ystäväpariskuntaa, jotka omistavat paikan meidän kanssamme kimpassa sekä poikamme ja toisen omistajaparin poika. Kaikki muu olikin sitten salaista.

Ihan hirvittää, miten paljon tuli valehdeltua ukolle, ja ainakin kuukauden ajan. En mukamas tietänyt yllätysvieraista, vaikka hän minua tenttasikin. Osasin odottaa paria ystäväpariskuntaa tuhannen kilometrin takaa ja tiesin heidän olevan noin viikon. Olikin kiva sanoa miehelle, että menes hakemaan vieraita vastarannalta. En kertonut vielä silloinkaan, keitä oli kyseessä.

Oli ihan mielenkiintoista suunnitella ruokalistat salaa osin valehdellen toiselle. Täytyi sopia, mitä kukin tuo, ja mitä itse valmistan. Lähimpään kauppaan on yli 70 kilometriä matkaa, joten ei ihan pikkuostoksen takia lähdetä kylillä käymään. Tapana on myös kokoontua toisten mökkinaapureiden kanssa juhannuskokolla, ja tarjoilla jotakin. Mies tarjosi itse tekemäänsä pähkinälikööriä, mutta koska satoi niin maar perusteellisesti, kutsuin paikalla olijat kakkukahville vasta seuraavana päivänä.

En tietänyt paikalla olijoita etukäteen, joten piti ummikkona jo kotona pohtia kakkua ja sen kokoa. Oman lisäpulman toi pitkä ajomatka ja sen jälkeen veneellä joen ylitys. Päätin tuurilla leipaista kakun vasta paikan päällä. Uuni ei ole mikään priima ja itse olen säkäkokki.

Kakun täytyi olla vilja-allergikolle sopiva sekä laktoositon. Olen käyttänyt alla olevaa unelmatortun ohjetta useasti, eikä se ole pettänyt kertaakaan. Ensimmäistä kertaa leivoin nyt tortusta kakun mallisen, eli nostin levyt päällekkäin. Maitopohjaiset täytteet olivat laktoosittomia. Maustin kakun Marianne-rouheella. Otin osan leipomuksesta erilleen ennen rouhetta, koska se saattaa sisältää laktoosia. Tuotetiedoissa ei myöskään kerrottu, mistä glukoosisiirappi on tehty.

Ohje alla:

https://www.meillakotona.fi/reseptit/gluteeniton-unelmatorttu

Tein myös paikan päällä jäätelöä ilman konetta, jonka maustin mustikkahillolla. Ohjeen sain likkakaveriltani.

Kotijäätelö

1. Vaahdota 5 dl kermaa
2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
4. Vaahdota vielä
5. Pakkaseen

Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.

"Virikekassi"

Otin mukaani "virikekassini", jota täytin vielä paniikinomaisesti ennen lähtöä. Ostin lankoja ja lastasin mukaan paperia ja erilaisia taiteilijavälineitä. Pitkä, tuhannen kilometrin matka mietitytti, joten tekemistä täytyi olla. Kolme viikkoa "jossakin" ilman käsitöitä tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Juu, kassin päällä oleva virkattu lappu olikin sitten kolmen viikon aikaansaannokseni. Ristikkolehteä täytin neljä sivua ja yhtään kirjaakaan ei tullut luettua. Tuli käytyä kalassa ja seurusteltua vieraiden kanssa. Juhannusaattona bailattiin mökkinaapurissa kera karaoken, että kiitos "ei niin vesihenkisistä viihdykkeistä virranpartaalla", vai miten se meni?

Kivestä hiottu

Koska itse en saanut mitään käsilläni aikaan, täytyy tässä ylpeänä esitellä mieheni saama lahja, jonka on kivestä hionut hänen vanha lapsuuden kaveri, raumalainen Kimmo Hohkuri. Hän tekee kivestä ja savesta lähes mitä vaan. Pronssivalukin on hänelle tullut tutuksi. Kalan alusta on tammea, joka on meren pohjaan uponneesta laivasta. Kimmo vaimonsa kanssa ojensivat lahjan, joka oli todella mieluinen.

Kimmon töissä on usein jokin juju tai tarina. Tätä kivikalaa kun pyöräyttää, niin se pysähtyessään näyttää minne päin kannattaa lähteä kalaan. Itse sain nelisen vuotta sitten lampun savesta, jonka kupu on strutsinmuna.

  

Mieheni on todella kiitollinen kaikesta muistamisesta. Yksi lahjapaketti on vielä noutamatta kaverilta, koska täytyy vähän miettiä sen kuljetusta. Mies ei ole vielä nähnyt sitä, mutta tietää sisällön suurinpiirtein. Lapset ja lapsenlapset muistivat jo ennen reissua.

Saas kattoo, jääkö juhlimiset tähän. Mietin vaan, että aika paljon tapahtumia henkilöllä, joka ei juhli merkkipäiväänsä.

Reissu oli kiva, josta suurin kiitos kavereille.

Aidot tuoksut kylppäriin

Meillä ollaan tultu vähän yliherkiksi erilaisille tuoksuille, mutta kuitenkin on ollut toisinaan tarve saada tuoksuvia kukkia sisälle. Olenkin päätynyt tuomaan niitä kylppäriin "ilmanraikastimiksi", eikä olla saatu niistä oireita.

Keväällä ensimmäisenä tuon kieloja ja syreenin- sekä tuomen oksia. Keltapäivänliljassa on mielestäni mukava tuoksu. Sitten tuoksuu juhannusruusu ja muut pihan ruusut. Heinäkuussa kukkii loistojasmike runsaana kukkapilvenä. Niityltä tuon muutaman mataran sisälle. Kaikkia näitä tietenkin yksitellen ja vähän kerrallaan aina ajankohdan mukaan. Joulun aikaan hyasintti pääsee ihastuttamaan tuoksullaan, mutta sekin vain kylppäriin.

Kuin rahaa pankissa

 

Ruuhkavuosien käsityötarvikkeiden hamstraus ja niiden nurkkiin jääminen ei aina ole huono juttu. Ulkoilutakkini kainalosauma ratkesi pieneltä matkalta. Sain sen ommeltua siististi päälipuolelta, eikä tarvinnut ratkoa takin vuorta. Sattui löytymään jemmastani sopivan väristä ompelulankaa korjaustyöhön.

Nuo kaikki pienet jutut, joita on jäänyt käyttämättä, on ihan rahanarvoista tavaraa. On tavallaan kuin olisi aikoinaan rahaa laittanut säästöön. Tässä tapauksessa hommakin tuli hoidettua heti, koska ei tarvinnut mennä lankaostokselle.

Viimeksi käytin kaikenlaisia epämääräisiä ompelulangan jämiä sekä puolille jääneitä ihmevärejä verkkomerkkeihin. Päärmäsin liput kolmiaskelsiksakilla, ja ei taatusti löydy kahta samanlaista.

Mauttoman pukeutumisen synttärit

Minulla oli synttärit muutama päivä sitten. Nyt kun mies täyttää pian pyöreitä, tuli muisteltua omia juhlia, jolloin täytin 50 vuotta.

Pidin bileet mökillämme. Koska paikka oli ns. epävirallinen, annoin pukukoodiksi mauttoman pukeutumisen. Ajattelin, että vetäköön mitä tahansa vermeitä päällen, kunhan ovat mukavia ja vieraat viihtyvät. Kuvittelin ideani olevan helppo toteuttaa, mutta vieraani olivat sitä mieltä, että koodi aiheutti paljon miettimistä. Olisihan minun pitänyt tuntea ystäväni paremmin.

Oli hauskaa katsella vieraiden saapumista pelipaikalle. Naiset olivat todellakin nähneet vaivaa crimplenen metsästystä myöten, ja miehet eivät jääneet mitenkään toiseksi. Yksi "tapaturma-altis" miesvieras oli laittanut ylleen lisäksi pyöräilykypärän sekä pelastusliivin. Eräällä oli yllään oma täydellinen pukukokonaisuus 70-luvulta. Myös muutama muu mies oli löytänyt asut nuoruusvuosiltaan

Naisilla oli monella hauska hattu lisänä, mutta sattuneesta syystä jätin ne pois kuvasta.

Juhlapäivä oli rento ja mukava. Ilta syötiin, juotiin ja saunottiin. Osa kuvan henkilöistä on mökkinaapureita ja loput yöpyivät mökillämme, joten aamupalalla taas jatkettiin.

Parturin viitta sekä suojapusseja virveleille

Hiukka hieno nimi - parturin viitta

Hieno nimi, parturin viitta, kankaan palalle, jonka pelastin vuosia sitten joutumasta roskalavalle. Se jäi eräältä messuosastolta, sitä oli todella paljon ja niittejä siellä täällä. Toisekseen, en ole parturi, vaikka olenkin leikannut mieheni hiukset jo monta vuotta.

Koska tätä kangasta on todella paljon, jouti siitä tekemään viitan suojaamaan hartioita hiuksilta. Tähän asti olen aina hätäpäissäni keksinyt jotakin, ja se jotakin on aina joutunut parturoinnin jälkeen pesuun.

Kaaren kaulaa varten leikkasin mutu-tuntumalta. Koko komeuden päärmäsin vain kolmiaskelsiksakilla. Tarrakiinnitystä en vielä ommellut, vaan viitta täytyy ensin kunnolla sovittaa päälle. En haaskannut työhön enempää aikaa enkä vaivaa, joten taitaa hakaneulakin riittää kiinnitykseen.

En tiedä, tuleeko suojus niin sähköiseksi, ettei se toimi, vai pitäisikö se kastella ensin veteen kera pyykinhuuhteluaineen.

Parturointi sujuu nykyisin mallikkaasti. En ole antanut ukolle peiliä enää aikoihin, ja kerran, kun hän tutki hiuksiaan kesken leikkuun, nipsaisin vahingossa korvalehteä.

Poika antaa joskus minun siivota niskavillojaan. Ei kuulemma tykkää, jos sanon "oho" kesken kaiken.

Suojapusseja virveleille ompelin nopsaan. Sovitettavien käyttäytyminen mallikkaasti edesauttoi asiaa. En kertaakaan kuullut, että joko tämä oli tässä tai kauanko tämä vielä kestää?

Kangas on samaa messukangasta. Se vaikuttaa vahvalta, vaikka on jotakin nailonseosta. Uskon, että kuivuu tarpeen vaatiessa nopeasti. 

Ompelin sisäsaumat piiloon, ettei virvelit tartu lankoihin.

Ensimmäinen suojapussi valmiina

Tämä ei tosin ole ensimmäinen suojapussini virveleille. Olen ommellut ensimmäisen joskus 80-luvulla miehelleni. En tiedä, mihin on joutunut. Tuskin nykyajan saitat enää mahtuisikaan siihen.

En muistanut koko virvelipussijuttua ennen kuin lukaisin fb:n "Kalastajat" -ryhmää. Siellä oli eräs naisihminen ommellut pusseja. Olivat tosin ihan erilaisia kuin omani. Sanoisinko, että olivat lisäksi hienompia.

Pussit on helppo tunnistaa erivärisistä nauhakujien nyöreistä. Kuinkas ollakaan, olen nekin ottanut talteen vanhoista vaatteista. Aina tarvitaan nyörejä ja nappuloita.

Muutakin käyttöä kankaalle:

En nyt kaikkea muista, mutta esimerkiksi olen lahjoittanut suuren osan messukankaasta paikalliselle kansalaisopistolle heidän näyttelyjään varten.

Olen käyttänyt kangasta pöytäliinana silloin, kun tilaa on jatkettu erilaisilla  pöydillä. Samalla niiden jalat ja reunat olen saanut tällä kankaalla hyvin piiloon. Kulmiin tehnyt vain suuret solmut kattausta koristamaan. Samalla saanut kursittua pituutta kasaan.

Eipä ollut mitat tallessa ikkunasta täällä etelässä, joten Lapin mökille tein ensialkuun kankaasta pimennysverhon. Laitoin nurkkiin purjerenkaat, joista ripustin kankaan ikkunaan. Siihen tarkoitukseen oli hieman liian ohutta, eli aamuaurinko paistoi jonkin verran läpi. Ei valoisassa mitään vikaa ole, mutta aurinko sattuu nousemaan suunnasta, josta se paistaa suoraan tyynyyn.

Nämä nyt tuli tällä kertaa mieleeni. Onneksi tämäkin kangas käy vähiin ennen kuin loppuu.

 

Kangasvarastoon taas lisää tilaa

Alan kohta muistaa, mitä missäkin lodjussa kankaitani on jemmassa. Sitten kun kankaani vielä tästä hupenee, lajittelen ne väreittäin. Tilkut onkin nykyisin askartelukaapissani ja trikooneulokset omassa paikassaan. Resoritkin löytyy pienehköstä pahvilaatikosta.

Mutta vielä näyttää löytyvän sellaistakin, josta pääsen eroon todella nopeasti. "Löysin" kuvan froteekankaat ja ompelin niistä pienemmille lapsenlapsille kylpypyyhkeet.

Alunperin froteista piti tulla neljä käsipyyhettä kiinnitettäväksi vaihturina esiliinaan. Yksi essu joululahjaksi äidille ja toinen anopille. Minulla on vielä ne kaksi esiliinaa leikattuna, mutta ehtiihän tuollaiset pian ommella. Anoppini tosin siirtyi mullan alle jo vuonna -95, joten saaja vaihtuu.

(Ja minä vielä tosiaan mietin, että teenkö näistä froteen paloista pyyhkeet alkuperäisen suunnitelmani mukaan!)

Löysin pitsit pyyhkeisiin myös jemmastani. Ne ovat äitini virkkaamat, ja kuvittelisin, että ne on tehty aikoinaan lapsilleni. No eiväthän hekään ole vasta kuin neljänkympin kieppeillä. Äitini puolustukseksi täytyy mainita, että hän kyllä teki kaikki valmiiksi vielä silloin kun hänellä oli kaikki aistit hyvässä tallessa.

Pyyhkeet ovat valmiina käyttöön pesun jälkeen, kunhan ompelen vielä niihin ripustuslenkit kiinni. Juu, nauha ja ompelulanka on jo framilla!

Aika paljon olen saanut lisää tilaa alunperin toivottomalta tuntuneeseen kangasvarastooni.

Seuraavaksi aion ommella virveleille pussukat sekä parturinviitan!

Kannatti taas miettiä

Jos ei heti hoksaa, ja ei oikein malta heittää hyvää tavaraa pois, voi saada inspiraation myöhemmin. IKEA:n ruukut löysivät paikkansa salaattien kasvattamiseen, mutta niille tarkoitettu metallinen "teline" jäi ilman käyttöä.

Tulihan se oivallus, kun aikani tappia tutkailin - kuvan putki ruuvattiin terassin kattoon. Siinä voin kuivatella tai tuulettaa henkareissa olevia vaatteita. On siisti ja melko huomaamaton, koska terassi on aika suuri.

Mies hoksasi, että pitäisi löytää jokin samantapainen kaiteen sisäpuolelle. Siinä voisi kesällä kuivattaa rantasaunasta tullessa pefletit, koska niitä ei voi märkänä laittaa likapyykkikoriin. Täytyypi kulkea silmät auki, niin kotona kuin kylillä.

Teräksen värinen sopii myös hyvin kattoon upotettujen ledivalojen sekaan.

Torkkupeittojen alkuja

Ei vielä järjestyksessä

Mietin pitkään, että minkälaisen käsityön otan mukaani pitkälle automatkalle ja reissulle. Päädyin sitten virkattuihin neliöihin, joista teen torkkupeiton nuoremmalle tyttärenpojalle. Malli on vanhasta, vuodelta 1978, olevasta virkkauskirjastani. Omiin neliöihini lisäsin ohjeesta poiketen kerroksen mustasta langasta.

Langat ovat osittain loppuja saamastani lahjoituksesta. Musta on uutta, ja joudun vielä muitakin lankoja ostamaan lisää. Punaisia en hanki. Saa kuvassa olevat riittää. Langat ovat pesunkestävää villalankaa sekä Nalle-lankaa. Neliön koko on 9 x 9 cm.

Niinhän siinä sitten kävi, että neuloosi iski taas heti. On kait sitten kroppa vetreytynyt. Riittääpä projektissa silti vielä reilusti tekemistä.

Ensimmäinen virkkauskirjani vuodelta 1978

Nämäkään ei järjestyksessä

No sitten on tämä murheenkryyni yläkuvassa. Siitä olisi tarkoitus tehdä tyttärentyttärelle torkkupeitto. Isoäidinneliöitä on huomattavasti enemmän virkattuna, mutta niissä on aivan eri valkoista Nalle-lankaa kuin kuvassa olevissa. Kai niille "värivirheellisillekin" joskus paikka löytyy.

Suunnittelin jo jossakin vaiheessa tekeväni näistä neuletakin, mutta neliöitä on sellaiseen liikaa. Lisäksi ohjeita löysin vain 7-veljestä -langalle. Neliöni ovat Nallea, joten en ala säätämään omaa ohjetta.

Tämä työ on murheenkryyni minulle sen vuoksi, että peitosta tulee mielestäni liian sekava. Ei vaan sovi silmääni. Tekemästä työstä täytyy tykätä.

Seuraavaksi aion virkkata neliöitä, joihon teen vielä kierroksen pylväitä mustalla langalla. Jos niin näyttää paremmalta, puran jo tehdyistäni uloimman kerroksen pois ja virkkaan niihinkin mustan kerroksen.

Vanhemmalla tyttärenpojalle olen myös päättänyt virkata torkkupeiton. Siitä tulee samanlainen kuin ekasta, mutta keskustat teen neutraaleilla ja maanläheisillä väreillä.

Vuodesta en tiedä, mutta olen ajatellut lahjoittaa kaikki kolme samaan aikaan.

Harmaantumisen v(h)aikeus

Olen aina ollut tummahiuksinen. En edes taaperoiässä saanut vaaleita hiuksia. Nyt joudun miettimään, että mitä teen seuraavaksi - harmaata pukkaa. Näillä näkymin olen päättänyt kasvattaa oman hiusvärini esiin. Naamarypyt ei ole elämääni pahemmin häirinnyt, mutta tulevan uuden hiuslookin kanssa en ole ihan vielä sinut.

Olen aina käyttänyt vain kevytsävytteitä. Voimakkaammat hiusvärit ovat aiheuttaneet allergioita, joskus rajujakin. Joidenkin kokeilujen jälkeen totesin allergisoivaksi aineeksi punaisen värin. Orient Hennasta sain aikoinaan aivan järkyttävän reaktion. Olenkin valinnut ihan perusvärejä, mutta hiuksistani tulee luonnostaankin aina punainen esiin.

Kampaajan mukaan minulla on kolmenlaista hiuslaatua, joten kuontaloni on aina ollut raidallinen. Se juuri on tuottanut ongelmia harmaantumisen myötä. Kevytväri ottaa osaan hiuksista kiinni kuin nenä päähän, osaan ei. Lisäksi tukkani on ollut valosta riippuen aina eri värinen. Nytkin sisätiloissa näytän vielä tummahkolta, mutta ulkona päälaki loistaa valkoisena.

Kameleontin sukua

Olen miettinyt, että kampaaja voisi auttaa esimerkiksi raitoja tekemällä, mutta sitten minulla ei taaskaan olisi oman väriset hiukset. Lisäksi raidoitus tulisi melko kalliiksi, koska yksi käsittelykerta ei taitaisi riittää. Mahdollinen allerginen reaktiokin vähän pelottaa. Siksi olenkin "opiskellut" netistä, miten vaalentaa värjättyjä hiuksia.

Juu, ensimmäinen kokeiluni pari päivää sitten oli laittaa tekemäni seos hiuksiini, joka sisälsi hunajaa, sitruunaa ja omenaviinietikkaa. Taisi se hiukan poistaa väriä, ja putelissa on tavaraa vielä toiseenkin kertaan. Käytän vielä sen, mutta en sitten enää kokeile kyseisellä systeemillä. Haju oli ensinnäkin aika hirveä. Lisäksi päästäni tippui makeita pisaroita lattioille, vaikka peitin nuppini muovipussilla ja tollasin reunat talouspaperilla. Pesin eilen lattiat, koska vielä löytyi ainakin pari makeaa tippaa, jotka tarttuivat inhottavasti paljaisiin varpaisiini.

Mies toi eilen kaupasta kamomillateetä, ja aionkin seuraavaksi kokeilla sitä sitruunan kanssa. Tuoksu ainakin on parempi. Ja jos hiusvärin haalennus ei auta, voin aina juoda teen rauhoittumiseksi, heh.

Minulle sanottiin, kun ilmoitin kasvattavani oman värini esiin, että harmaa vanhentaa. Juuri nyt tuntuu, että "ihan sama". Myös kulmakarvani vaalenevat, ja en ole juuri koskaan niitä meikannut. Nyt kulmat ja hiukset mallaavat paremmin keskenään. On sitten eri juttu, miten meikkaan, kun lähden "postilaatikolle". Ja ainahan voin värjätä hiukseni, jos siltä tuntuu. Toivottavasti ei.

Nyt kun painiskelen olemattoman ongelmani kanssa, tunnen suurta sympatiaa kanssasisariani kohtaan. Tulee ihan vahingossa huomattua, että en ole yksin harmaantumiseni kanssa. Aika moni näyttää kasvattavan omaa hiusväriään esiin.

Tulipa minäkeskeinen juttu!

Ruukkusalaattien uudelleen kasvatusta

Meillä on joskus muinoin IKEA:sta ostamani ruukut jääneet ilman käyttöä. Olemme tehneet täysremontin kodin- ja mökin keittiöissä, joten olen karttanut tekemästä turhia reikiä seiniin. Muualle en ole halunnut niitä laittaa.

Nyt sitten ripustettavat ruukut pääsivät mökin terassille suojaruukuiksi. Koska tulemme olemaan kesän aikana melko pitkään poissa mökiltämme, en hanki niihin mitään kummempaa kuin kaupan ruukkusalaatteja uudelleen kasvamaan. Purkeista on kiva ottaa ennen kuin saadaan taas uutta kasvimaalta.

Olen jättänyt katkaisematta kerästä yhden lehden. Koska salaatti on ollut ostettaessa ilman ruukkua, olen laittanut sen juuret päiväksi vesilasiin. Sen jälkeen olen istuttanut kasvin pieneen purkkiin. Multaa ei paljoa tarvita.

Eipä tästä touhusta juurikaan saa taloudellista hyötyä. On kuitenkin ihan mukavaa pelinpitoa. Ruukut näyttää kivoilta ja salaatti maistuu hyvältä.

Perennapenkin astiat odottavat taas kaupan yrttejä. Kuva on viime vuodelta, mutta nyt on jälleen sama tilanne. Osa yrteistä tulee kylvöksinä kasvimaalle. Niitä sitten pakastetaan, jotta talvellakin on mistä ottaa, eikä tarvitse niitä kaupassa miettiä. Isoon vannaan istutan aina mansikan taimia.

Vuodevaatteille jatkoaikaa

  

Pojan parikymmentä vuotta vanha pussilakana oli tullut aikoja sitten tiensä päähän. Lakanan yläreuna oli melkein puhki hipunut. Kunnossa ei muuten ollut vikaa, koska vuodevaate on paksua kangasta - päätin siis antaa pussilakanalle vielä jatkoaikaa.

Leikkasin yläreunan pois noin vajaalta 30 cm:n korkeudelta. Tilalle ompelin kaksi kangassuikaletta. Ovat enstexiä, joten sain taas osan varastostani hukutettua tähän. En usko, että tulee pesussa kutistumisongelmia, koska jatkopalatkin on pesty aikoinaan.

Poika sai pussilakanansa eilen, ja minä tilaa nurkkiini.

Tikkasin vielä päältä sauman, jolloin jatkokohta ei ota vastaan peitettä laittaessa.

Sain äidiltäni pari alulakanaa, joiden keskusta oli hipunut. Ompelin molempien lakanoiden reunoista yhteensä neljä tyynyliinaa. Ompelin myös kolme laudeliinaa sekä pari siivousrättiä. Loput kankaasta menivät ulkokäyttöön, eli auton siivoamiseen sekä terassikalusteiden pesemiseen.

Hillopurkista suojaruukku

Tapettia ja hillopurkki

Ostin äidilleni lahjan sekä pienen ruusun äitienpäiväksi. Pienen siistäkin syystä, että hän saa kukkia monelta muultakin ja laskutilat ruukuille käyvät vähiin.

Koska taidan saada takaisin kaikki kukkien suojaruukut sitä mukaa, mitä olen hänelle antanut, päätin nyt tehdä sellaisen itse. Kasvi itsessään oli "rumassa" pussissa, joten tarvetta oli vähän nätimpään astiaan.

Otin esiin halpisrullan tapettia ja ryhdyin muotoilemaan sitä hillopurkin mukaan. Pohjaan liimasin pyöreän palan fiksaamaan tekelettä. Itse kukkaruukku on halkaisijaltaan 12 cm, joten se sopi kuin valettu hillokipan sisään.

Ruukun suojasta tuli mielestäni ihan ok, mutta huomasin tapetin nihkistyvän, vaikka onkin pesunkestävää. Kaapissa tosin olisi ollut kristallimuovia, jolla olisin voinut suojata tapetin, mutta hoksasin sen vasta liian myöhään.

Mietitytti sekin, että vaikka itse tykkäisinkin lopputuloksesta, niin olisikohan äitini. Hylkäsin siis alkuperäisen ideani, ainakin tällä kertaa.

Päätin alkaa alusta ja löysin sellofaania kätköistäni. Revin tapetin pois ja päällystin hillopurkin sellofaanilla. Rusetin lisäsin koristeeksi.

Ainakin nyt mennään tällä. Tosin vielä ehtii värkätä kaikenlaista?

Japanilainen essu

Sain viimeinkin aikaiseksi ja ompelin lokakuussa leikkaamani japanilaisen essun. Löysin kaavan siihen sivulta https://kotiliesi.fi/kasityo/japanilainen-essu/

Kangas on valkoista enstexiä. Taskut työhön leikkasin 90-luvulta olevasta puuvillaisesta verhokapasta.

Tällaiseen essuun paksuhko kangas sopii hyvin, ja taidankin ommella näitä ihan viemisiksi kavereille ja perheelleni. Ilmettä saa muutettua helposti erilaisilla taskuilla sekä tereillä. Nyt on ainakin helppo ommella uusia kun alkuun pääsin, ja pääsen samalla eroon tuosta valkoisesta perintökankaasta.

Essun nauhat ovat kiinteästi kiinni ja menevät takaa ristiin. Mallissa ei siis mikään paina niskaa. Ihmettelen, että sain ne kerralla oikein enkä sekoillut niissä.

Alkuperäisessä ohjeessa on ommeltu farkun napit ja lenkit eteen, mutta malli toimii näinkin pelkästään ompelemalla olkanauhat kiinni esiliinaan. Voisihan niille tehdä muunkinlaisen kiinnityssysteemin, kuten ommella lenkit, joiden kautta nauhojen pituutta voisi säätää. Suunnittelinkin ensin lenkkejä, mutta menin sitten siitä, missä aita on matalin.

(Muistin ottaa lokakuussa valokuvan)

Tulostin kaavan A-4:lle. Mietin kainalon kaarta, ja kun olen joissakin pilkun viilaaja, niin etsin sille harpilla keskipisteen. Merkkasin sen ensin tulostamalleni paperille. Siitä sitten laskin suhteessa saman voipaperille, johon piirsin kaavat. Tähän hommaan harppina käytin kynää ja siihen kiinnitettyä narua. Narun kiinnitin keskipisteen kohdassa teipillä pöytään kiinni. En sitten tiedä, kannattiko nähdä tuollaista vaivaa.

Ei valkoinen essu meillä kauaa siistinä pysy, vaan todennäköisesti se tulee olemaan iloisesti pilkullinen kaikista chili- ja tomaattiroiskeista taikka erilaisista maaleista. Sellaisista tahroista, joita ei saa pesussa häviämään.

Nyt on kangaskasseja

Saunakasseja koko perheelle

En tietänytkään, kuinka hauskaa kangaskassien ompeleminen on. Kun alkuun pääsin, niin näitähän teki vaikka kuinka paljon. Rajansa silti rakkaudellakin - seuraavaksi aion yrittää tehdä vaativampaa mallia.

Sain valmiiksi kassit perheemme rantasaunojille. Niissä voi viedä mökiltä vaikkapa juomapullot sekä puhtaat vaatteet. Isot kylpypyyhkeet mahtuvat suurempiin kasseihin. Perheen pienimmillä on ohuemmat pyyheliinat käytössä, joten ne mahtuvat heidän omiin kasseihinsa.

Poika sai aiemmin käyttöönsä kolme kassia - kaksi kauppareissuille ja yhden rantasaunan keikoille.

Kassit kokoa noin 45 x 45 cm

Minulle on siunaantunut valkoista enstex-kangasta perintönä, ja paljon. Vähän on ollut hakusessa, mitä siitä ompelisin. Olen miettinyt osan värjäämistäkin. Näihin kasseihin sain upotettua muutaman palan.

Punainen raitakangas on ostokseni kangaskaupan lopettamisalesta. Muistaakseni paloja myytiin muovikasseissa. Tämä raitapala määritti kassin koon, ja enempää ei sitä (tietääkseni) löydy.

Sinikuvioinen kangas on ihan kaupasta ostettu. En muista kirveelläkään, mitä olen siitä tehnyt joskus aikoinaan. Jämäpala on melko ohutta puuvillaa, joten se on taskuna kaksinkertaisena.

Punaraitaisen taskun ompelin kassiosaan ylhäältä ja keskeltä kiinni pienen pätkän verran. Tikkauksen päälle ompelin napin, eli kassissa on yksi tasku. Siniruutuisen ompelin keskeltä ja koko matkalta alas asti, eli siinä on kaksi taskua.

Kassit kokoa noin 35 x 35 cm

Vasemman puoleinen kassi on ommeltu mökkinaapurin lastenhuoneen verhokapasta, jonka sain. Mainittakoon, että heidän lapset ovat omiemme ikäisiä. Kangas on hyvässä kuosissa ja paksuhkoa puuvillaa. Tiedä sitten, kelpaako se 7-vuotiaalle tyttärentyttärelle, että onx ällö?

Oikean puoleisen kassin kankaan olen ostanut vuosia sitten kaupasta. Piti ommella siitä jotakin viisasta, mutta kangas on niin kieroon valmistettu, että luovutin tekemisen kokonaan. Kassin sain sentään aikaiseksi 5-vuotiaalle tyttärenpojalle.

Tytär paikkasi edellä mainitusta kankaasta joskus rippikouluikäisenä isänsä farkut kera kavereittensa. Mitäs meni pyytämään!

Nuukailua kasvien kanssa

Vein taas viime syksynä pelargoniat puutarhasta talvisäilöön mökkimme vinttikamariin. Pärjäävät siellä hyvin, koska valon määrä on rajallinen sekä huoneenlämpöä pidetään matalammalla kuin muuta taloa. Lämpöä lisätään vain kun tulee makkariin nukkujia.

Kukat samassa korissa on helppo nostaa ulos ja sisälle tarpeen mukaan. Kesämmällä istutan ne ulkoruukkuihin. On mukavaa, kun pelargoniat ovat jo valmiiksi suuria kesän kynnyksellä.

Leikkasin pidempiä oksia talvehtijoista ja juurrutin niitä vesiastioissa. Joistakin kuvittelin, etteivät ikinä tee uusia juuria, mutta olivatkin vaan paljon hitaampia. Nyt on vielä pari oksaa odottelemassa multaan pääsyä.

Toissajoulun tulilatva kukka-asetelmasta päätyi ulkoruukkuun kesäksi. Siitä se innostui kukkimaan uudelleen. Istutin sen talveksi pienempään ruukkuun ja se sai seuraa pelargonioista. Kovin kasvi tuntuu viihtyvän ja lykkää uutta lehteä ja vartta. Olisiko varsissa myös ilmajuuria? Pitääpi netistä tsekata. Tämäkin päätyy jälleen ulkoruokintaan ilmojen lämmetessä. Toivottavasti alkaa taas kukkia.

Kuvan muratin oksat olivat taatusti lännen hitaimpia juurien kasvattajia. Kesti todella pitkään ennen kuin näin ensimmäisen juuren. Pian sen jälkeen niitä sitten olikin varret täynnä. Ulos päätyy nämäkin ja pari muuta vanhempaa.

Sain maaliskuussa paavalinkukan. Ajattelin lisätä kasvia lehdistä - ohjeen mukaan. En todellakaan tiedä, tuleeko näistä mitään. Ovat kököttäneet mullassa jo hetken aikaa.

Kasvien lisäämisellä yritän taas hiukan välttää uusien ostamiselta. Ollaan ehkä kesällä jälleen noin puolitoista kuukautta Lapissa. Ei yhtä soittoa, vaan parissa erässä. En millään viitsisi vaivata naapureita ja pyytää kasteluapua, vaan jätän ne säiden armoille. Jos kukat kuolee, niin emme sitten taloudellisesti korkealta putoa.

Ristinolla-peli muovimunista

Sain taas lapsenlapsilta suklaamunien muovikoteloita. Pidän niitä säilytyskoteloina pienille tavaroille sekä nyörien pätkille. Olen myös miettinyt, mihin muuhun niitä voisi käyttää, eli ovat uusia ideoita odottelemassa.

Kuvassa versioni ristinolla-pelistä. Munakennosta leikkasin palan yhdeksälle munalle. Muovikoteloihin laitoin muutaman pienen kiven, jotta ne pysyvät pystyssä. Päihin piirsin tussilla ristit ja nollat.

Toivottavasti lapsenlapset innostuvat pelistä.

Ikuinen kukkakranssi

Suuri käpykranssi sai poistua terassilta kesätauolle. Tilalle toin jälleen toissakeväänä savesta tekemäni kukkakranssin. Koska koriste on melko painava, kiersin ympärille ripustuslenkiksi muutaman rautalankakiehkuran. Sehän ei korista kranssia, joten peitin rautalangan jemmastani löytämällä paksuhkolla nyörin pätkällä. Kukkakranssini on siis ikuinen vain jos se ei putoa maahan.

En mennyt enää toiselle kaudelle kansalaisopiston keramiikkakurssille, koska yritän vähentää tavaramäärääni. Muuten olisi kiva tehdä kaikenlaista savesta(kin). Täytyypi miettiä loppukesästä, mitä taas innostun tekemään.

Tetenarsissit maahan

Viime talven menestyjiä

Nyt on taas sellainen aika, että tetenarsisseja on ostettu urakalla. Ihan muistutuksena kirjoittelen, että kukkien kuivuttua tai ylikasvettua niitä ei kannata heittää menemään. Tämän tietää jo vanha äitinikin, joka asuu kerrostalossa. Saan häneltä kaikki ylikukkineet narsissit parvekkeelta sekä isäni haudalta.

Istutan tetenarsissit noin kymmenen sentin syvyyteen pensaiden alle. Ei väliä, vaikka varret olisivat jo kuivahtaneet. Leikkaan ne vasta sitten, kun ovat maassa täysin kuolleet.

Nyt kiertelin pihassa, ja kaikki kasvit näyttivät talvehtineen hyvin. Sitä mukaa, kun maa sulaa, tetenarsissit alkavat kukkia. Vain yksi talvi on ollut sellainen, että niistä kaikki kuolivat - uudet ja vanhat.

Villasukasta ampiaispesä

Parsimisillekin tulee rajansa

Päätin tänä vuonna olla ennen liikkeellä kuin ampiaiset. Nyt kun on aika paljon puuhaa, sisällä ja ulkona, minulla ei ole oikein aikaa käsitöille. Tai rehellisiä jos ollaan, niin viime aikoina ei ole vaan oikein huvittanut.

Joskus parsimisillekin tulee stoppi. Siispä kurkkaus to do-koppariin ei pettänyt. Löytämäni isännän villasukkapari saa jatkoa ampparipesinä. Tein pari vuotta sitten saman tempun, ja valepesä toimi. Se on vielä paikallaan ja parvekkeen räystään alunen on saanut olla siitä asti rauhassa. Väsäsin sen hätäpäissäni heti kun näin eka ampiaisen.

Viime vuonna olisi pitänyt olla ajoissa liikkeellä. Silloin ei mikään toiminut - ei valepesä eikä vedellä täytetyt muovipussit. Heräsin ongelmaan liian myöhään.