Kotijäätelö ilman konetta

Minun on tehnyt mieli jäätelöä jo pidemmän aikaa. Koska kauppa-asiamme toistaiseksi hoitaa sukulainen, emme ole rasittaneet ostoslistaamme pakasteilla. Varsinkin jäätelön saaminen perille olisi tuottanut päänvaivaa, koska haemme ostokset kerran viikossa 40 kilometrin päästä. Tilanne tosin muuttuu piakkoin, koska lähikaupassamme alkaa kauppakassipalvelu.

Muistin sitten ohjeen herkullisesta kotijäätelöstä. Vielä on maito kaupassa, mutta kohta pakastimessa.

Kotijäätelö

1. Vaahdota 5 dl kermaa
2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
4. Vaahdota vielä
5. Pakkaseen

Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.

Itse olen maustanut annokseni pakastemarjoilla tai jo pakasterasiaan olen lisännyt muunmuassa mustikkahilloa.

Virkattu torkkupeitto lapsenlapselle

Ajatus kuvan torkkupeiton virkkaamiseen tuli vajaa vuosi sitten, kun mietin, mitä tekisin omista sekä saamistani lankojen jämistä. Ostin myös työn edetessä, vähän kerrallaan, lisää uusia lankoja. Lopputulemana minulla oli kasa erivärisiä paloja, joiden malli on ihan perusneliö. Ohjeen löysin 1978 julkaistusta Virkkauskirjasta.

Sommittelin neliöt ensin sängylle, otin niistä valokuvan ja sen jälkeen korjasin ne pois. Valokuvan mukaan aloin ommella paloja yhteen.

Langat ovat pääasiassa Nallea, osa on merinovillaa sekä konepestävää villalankaa. Koska minulta puuttuu vielä noin 50 palaa toisesta torkkupeitosta, jätin reunuksen virkkaamisen vaiheeseen säästääkseni mustaa Nallea. Näin pääsen jatkamaan toista työtä, koska siinäkin tarvitaan samaa lankaa. Onneksi vain vähän.

Keskeneräisyyden vuoksi en ole vielä pingottanut peittoa, vaan teen sen sitten vasta kun työ on valmis.

Ajattelin mennä lankakaupoille vasta kriisin jälkeen tai sitten teen tilauksen netistä. Täytyy vain laskeskella, paljonko tulen tarvitsemaan materiaalia. Mitään pikkutilausta en raaski tehdä eikä minulla ole onneksi mikään kiire. 

Kirjoitin jo viime vuoden toukokuussa, että virkkaan torkkupeitot kaikille kolmelle lapsenlapselle. Annan ne heille yhtäaikaa. Kolmatta en ole vielä aloittanut, mutta malli on jo mielessä. Tämän peiton saa väreistä tykkäävä eskaripoika.

Styroksmunat munankuorilla

Olen pyytänyt tyttäreltäni muutaman kerran lainaan esittelyä varten styroksmunat, jotka päällystin munankuorimosaiikilla. Askartelin ne nelisen vuotta sitten. Nyt sitten päätin tehdä itselleni ihan omat samalla tyylillä.

Maalasin munat akryyliväreillä ja pinnalle sivelin pari kerrosta vesiohenteista kalustelakkaa. Kuvassa ne vielä kiiltelee melko tuoreen lakan vuoksi, mutta aika tekee tehtävänsä.

Tiesin jo heti aloittaessani, että tulen maalaamaan kuorien pinnat. Sen vuoksi tuli käytettyä myös leimattuja kuoria.

https://merjee.blogspot.com/2016/03/munankuorimosaiikkia-paasiaiseksi.html

Edellisestä tekstistä poiketen annoin sittenkin kaikki munat tyttärelle. Tykkää kait vieläkin niistä.

Pääsiäishärpäkkeitä

Kaikkien härpäkkeiden äiti

En osta tänä keväänä tetenarsisseja ulkoruukkuihin, vaan tyydyn odottamaan niiden kukkimista pensaiden juurilla. Muutama on jo pinnassa, joten ainakin osa istutuksistani on talvehtinut runsaista sateista huolimatta.

Narsissien virkaa saa nyt toimittaa maalaamani styroksmunat. Eihän ne aitoja kukkia vastaa, mutta ovat väriläiskiä pääsiäisen odotukseen.

Alimmaisen kranssin tein vanhaan risukranssiin. Nypin siitä vain talviset teemat pois. Siitä tulikin sitten kaikkien härpäkkeiden äiti - en tykkää siitä yhtään.

Joulusta pääsiäiseen

Rairuohon korvike

Sain jouluna kukka-asetelman, joka on säästynyt hyväkuntoisena. Loppiaisen aikoihin leikkasin siitä valkoiseksi maalatun sypressin pois, joten se ei sen jälkeen näyttänyt enää kausiasetelmalta, ei edes astiansa puolesta. Aioin jokin aika sitten purkaa kasvit eri ruukkuihin, mutta koska tuntuvat viihtyvän hyvin, ovat saaneet jäädä paikoilleen. Tulilatvassa on nuppuja, joten se kukkii lähiaikoina.

Otin asetelmasta mustan kävyn pois ja värkkäsin sen paikalle narusta pienen pesää muistuttavan tekeleen. Pesään kiinnitin coktailtikulla pieniä maalaamiani styroksmunia. Munavahtina on pääsiäispupu, jonka olen ottanut talteen vanhasta asetelmasta.

"Fiksuna puutarhurina" ajattelin, että nyt ei tarvitse mennä turhaan kauppaan ostamaan rairuohon siemeniä. Päätin kylvää sen sijaan jotakin muuta mitä on jäänyt yli viime kesältä. Tämähän on nyt niin trendikästä.

Olisi meillä ollut sinapinsiemeniäkin, jotka kuulemma itävät nopeasti. Kylvin niiden sijaan tilliä pariin astiaan. No, tein sen toissapäivänä. Tänään hoksasin katsoa niiden itämisaikaa. Ei taida tulla pääsiäiseksi tilliasetelmaa. Hyvä jos ovat edes itäneet silloin. Tämä uusvanha asetelma saa nyt olla rairuohon korvikkeena ihan vaan omaksi iloksi.

Askartelukaappiini sain kerralla tilaa. Tuli maalailtua styroksmunia enemmänkin. Täytyy varmaan niillekin keksiä jokin virka.

Kuten huomaa, askarteluhuoneen on vallannut mieheni. Minä "sain" käyttööni taas ruokapöydän.

Kuntoilua kotikonstein

"Käytän" ostamaani kahvakuulaa vain silloin, kun siivotessani siirrän sen paikkaa. Vanhat, valitettavasti käyttämättömät, käsipainot meillä on 4 - 6 kg. Ahkerina nuoruuden jumppavuosinani ostin myös puolentoista kilon rannepainot sekä kahden kilon nilkkapainot. Niillä vedin muun jumpan lisäksi kotijumpan muunmuassa Anne Pohtamon tahtiin. Ei haitannut yhtään, vaikka levy aina joskus poukkoili soittimessa. Talossa kun oli vanha rossipohja.

Äitiyslomallani vuonna -81 aloin käydä kuntosalilla. Tosiaankaan silloin ei ollut pienellä paikkakunnalla yhtään naishenkilöä nostamassa painoja. Ei ainakaan samaan aikaan. Kike Elomaan tultua kuuluisaksi, alkoi salille ilmestyä muitakin naisimmeisiä.

Koska siihen aikaan kuntoiluvälineitä myyviä liikkeitä lähistöllä ei ollut montaakaan, tein kuvan kaltaisista pesuainepulloista käsipainoja. Muistaakseni isossa huuhteluainepullossa oli niin iso reikä kahvalle, että jalkateräni mahtui siitä hyvin läpi. Sain siitä samalla myös jalkapainon. Tyhjän pullon sisälle laitoin vettä taikka hiekkaa ja lopuksi punnitsin ne.

Nyt sitten kaikki nostelemaan pesuainepulloja, kenellä ei ole painoja kotonaan. Tarttis varmaan minunkin ryhdistäytyä, viimeistään nyt!

Pähkinänkuoria kranssin pintaan

Sarjassamme kaikenlaista tuli väsättyä pääsiäiskranssi päällystettynä pähkinänkuorilla. Pesä munineen on hyvin löyhästi kiinni, joten sen saa helposti pois. Säästän pohjan seuraavaksi vaikkapa jouluteemalle. Oli sen verran suuritöinen piperrys, että joutaa muuhunkin tarkoitukseen.

Pohja on profiililtaan pyöreä styrokskranssi. Liimatut pähkinänkuoret maalasin ensin valkoisella akryylimaalilla ja viimeiseksi sprayasin pinnan valkoiseksi. Pohdin ensin kranssin jättämistä luonnon väriseksi, mutta kun en ensin huomannut maalata pohjaa tummaksi.

Pesä on jotakin ällöhköä narua, jonka olen säästänyt johonkin tämän tapaiseen tarkoitukseen. Löysi sitten sekin paikkansa. Munat ovat ihan pieniä styroksmunia, jotka maalasin akryylimaaleilla ja viimeiseksi lakkasin pinnat vanhalla vesiliuokoisella lattialakalla.

Meillä kasvaa mökillä pähkinäpensaita. Viime vuonna sato oli loistava ja mies keräsi niitä talteen ison korillisen. Hän ajatteli syöttää niitä oraville, mutta taisivat saada omat jemmansa riittämään olemattoman talven yli.

Siippa sitten särki pähkinöitä linnuille ja kuoret otin itselle talteen. Kuvassa vasemmassa pussissa on pähkinöitä ja oikealla on kuoria. Eli aikamoisen työn ukko teki. Vielä noita pähkinöitä kellarissa riittää ja toisinaan itsekin syön niitä. Googlasin joskus, että ovat terveellisiä.

Kuvittelin ensin, että päällystäminen on piece of cake. Liimaan vaan kranssipohjan ja kierittelen sitä kuorissa. Eihän se mennyt likikään niin. Liimasin melkein kaikki kuorenpalat yksitellen pintaan. Aikaa siinä kului, koska välillä Erikeeperin piti kuivahtaa ja sormia piti putsata.

Aion ripustaa kranssin ikkunan eteen pääsiäiseksi. Laitan sen varmaankin siimasta tai valkoisesta nauhasta riippumaan. Katsotaan, mitä löytyy.

Täytyy tehdä jotakin edes itselle. Surettaa, kun yleensä lapset ja lapsenlapset ovat tulleet mökille pääsiäisenä, ja nyt ollaan hissukseen. Ikävä vähän kolkuttelee nurkan takana. Lampaanviulu odottaa pakastimessa, mutta paistetaan se sitten joskus, kun virusvaara on ohi. Nyt pitää vaan muistaa suhteuttaa omat suremiset. Joillakin on tosi kysymyksessä.

Ilmanraikastimen uusiokäyttö

Minä taas pelailin tuoksujen kanssa, vaikka ei aina olisi niin väliä. Ostin ennen joulua ilmanraikastimen vessaamme. Tätä ei ole tapahtunut montaakaan kertaa elämäni aikana, mutta nyt tein poikkeuksen. Yleensä jouluisin minulla on ollut siellä hyasintti.

Iän myötä olen joillekin tuoksuille tai niiden ainesosille tullut allergiseksi. Kurkku ja suu turpoavat, silmät ja nenä vuotavat. Saan nämä oireet yhdessä tai erikseen. Ymmärrykseni lisääntymisen myötä en ole enää vuosiin laittanut hajusteita mennessäni erilaisiin tilaisuuksiin. Niin moni muukin on tuoksuherkkä.

Minulle on jäänyt kaappiin, onneksi hyvin vähän, eri tuoksuja. Niille en ole allerginen ainakaan vielä. Mietin siivotessani, että mitä niilläkin tekisi. Kekkasin sitten, että voin täyttää ilmanraikastimen tyhjän muovikotelon omilla jutuilla. Siispä pirskoittelin wc-paperiin hajustetta ja suljin sen koteloon. Jos nyt oikein alkaa tuoksu ahdistaa, niin ujutan sen mökkimme paskahuussiin. Jospa minäkin viitsisin sitten käydä siellä useammin.

Jos nyt joku tulee jossakin vastaan tuoksuen meidän wc:ltä, niin ei voi mitään. Enkä minä nyt sitä aio asianosaiselle kertoa.

Lähti vähän lapasesta

Niin lähti meikäläisen lapasesta askarteluliikkeessä, joka lopettelee toimintaansa. Minulla on Sulo-pipo kaapissa odottamassa tarvitsijaa. Taidan laittaakin sen omaan päähän.

Kaikki tarvikkeet myytiin puoleen hintaan, joten vauhtisokeus iski ahneeseen. Ostin myös pari työkalua korujen tekemiseen. Ukolta kun löytyy vain järeämpiä aseita.

Puolustuksena täytyy mainita, että en ole ostanut paljoakaan uusia helmiä. Parhaimmat löydöt tähän asti olen tehnyt kirppiksiltä. Niissä myydään usein kaulakoruja pilkkahintaan. Olen purkamalla kierrättänyt niitä töissäni kuten myös omia vanhoja kaulakoruja.

Lähetin eilen tämän saman kuvan tyttärelleni, ja hän totesi, ettei sinua parin viikon karenssi taitaisi haitata. Eipä tosiaan. Uudet makramee-langat odottavat solmimista ja askartelukaappini on täynnä tekemistä. Näin eläkkeellä ei sitä muutenkaan paljoa tule liikutttua ihmisten ilmoilla, joten pari viikkoa omissa nurkissa menee helppeesti.

Päätin eilen, että en tee yhtään heräteostosta ennen syksyä. Uusille jutuille täytyy tehdä ensin tilaa. Päämäärään pääsemistäni helpottaa rajalliset säilytystilat. Tosin huvitti, kun mies toi yllärinä minulle Tokmannilta styroksmunia. Niin - jotkut saavat kukkasia, mutta varmaankin sama viesti molemmissa?

Turhaa kipuilua

Minulla alkoi mennä vähän överiksi pohdintani - mennäkö Turun Kädentaitomessuille vai ei. Mietin, että jos moni jää tilaisuudesta pois, aiheuttaa se suurta menetystä osallistujille, varsinkin pienille käsityöyrittäjille. Tunsin niin myötätuntoa.

No, päätin etten osallistu enkä mene myöskään IKEA:an. Tytär ei olisi ehtinyt, pari kaveria sairaana, ja vähän ajattelin jo itseänikin. Pari flunssaa takana, eli vastustuskyky matalalla. Olen siis otollinen maaperä koronavirukselle. Täytyi ajatella myös vanhaa äitiänikin.

Päätin helpottaa omaatuntoa ja vein eilen äitini syömään pieneen paikalliseen lounasravintolaan. Parempi ruoka vs. messusapuska tai IKEA:n lihapullat. Sitten poikkesin pieneen käsityömyymälään ostamaan vähän lankaa. Liike on myynnissä omistajan eläköitymisen vuoksi. Toivottavasti löytyy jatkaja. Lopuksi poikkesin pienessä paikallisessa askartelukaupassa ostamassa niin tarpeellista tavaraa. Aion poiketa siellä vielä tänään uudelleen. Liike vaihtaa omistajaa ja käyn vähän tsekkailemassa paremmalla ajalla tarjoustavaroita.

Illalla sitten alueuutisissa kerrottiin, että Kädentaitomessut on peruttu ja siirretty kesäkuun puoliväliin. Samaan aikaan tieto oli myös messuorganisaation fb-sivuilla. Arvasin lopputuleman tosin jo hallituksen kannanotosta koskien osallistumista suuriin yleisötapahtumiin. Tiedän nyt jo, etten pääse kesän messuille päällekkäisyyksien vuoksi. Sitä on siis turha miettiä enempää - harmi.

Nyt kun tätä aikaa on, ottaa näemmä joitakin juttuja turhankin vakavasti. Pitäisi muistaa, että ei tämä maailma koskaan valmiiksi tule. Ei oma eikä toisten.

Lautasliinarenkaiden kehittelyä

Nyt on kehittelyprojekti lautasliinarenkaista siinä vaiheessa, että on ihan pakko mennä viikon päästä niitä jatkoideoimaan Kädentaitomessuille Turkuun - nih. Niin, ja samalla reissulla tehdään tietenkin "pieni" kierros IKEA:ssa.

No, minua on jäänyt kaihertamaan pienet langan pätkät, joita on jäänyt makramee-töistä. Ei niistä oikein osaa mitään järjellistä tehdä, joten ne lyhyimmät pätkät ajattelin käyttää lautasliinarenkaiksi. 

Harmaat langat jäivät tyttärelle tekemästäni kaitaliinasta, joten teen renkaat hänelle. Jotakin pientä ekstraa tekeleet kaipaavat. Etsinkin messuilta ihan pieniä puuhelmiä tai jotakin muuta, mikä sopisi niihin. Tytär myös itse ehdotti niihin helmiä. Hematiitti sopisi väriensä puolesta, mutta mielestäni tyylillisesti ei.

Olen käyttänyt talouspaperirullan hylsyä työvälineenä. Sen avulla saa tehtyä sopivan kokoisen renkaan.

Ensi viikon puolivälissä alan solmeilla itselle kaitaliinaa. Langat on jo valmiina odottamassa. Sitä ennen on muuta harrastustoimintaa, muunmuassa meillä sukuseuran hallituksen kokous. Olen seuran sihteerinä toiminut jo ainakin kahdeksan vuotta. Aina siinä pientä tekemistä on, mutta loppujen lopuksi melko helpolla pääsee.

Aktiivisuusranneke

On kuvassa koirakin mukana

Sain joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Oli toiveeni kimppalahjaksi nuorisoltamme. Ajattelin, että sen avulla innostun liikkumaan ja näen muutenkin, kuinka paljon askelia tulee päivän mittaan.

No, paskan marjat suomeksi. Tammikuussa flunssaa kolmisen viikkoa, rumat kelit ja veto poissa. Kuun lopulla yli viiden kilometrin lenkki, yövieraiden kestitseminen ja puuhailu - päivälle saldoa yli 11 000 askelta. Siihen se sitten jäikin. Parin päivän jälkeen olin taas kuin jyrän alle jäänyt.

Tuli heleä vihreä helmikuu. Oli ainakin silloin kun makasin ukon kanssa kuumeessa flunssan kourissa. Nyt tulikin paha tauti, koska vastustuskyky nollissa.

Täytyisi taas alkaa pieni lenkkeily. Olenkin mennyt lähimetsään kävelemään heti kun hiukankin olo on helpottanut. Askelnousuja tulee, mutta ei tarpeeksi askelia.

Normi siivouspäivänä tulee helposti noin 5000 askelta. Parilla pilkkireissulla tuli saman verran, mutta jäälle uskaltautuminen oli vain sellainen parin päivän ilo.

Painoani en ole "viitsinyt" laitteeseen asentaa. Unitiedot puolestaan ovat olleet ihan mielenkiintoiset. Ei tarvitse pähkäillä, tuliko nukuttua riittävästi ja minkälaista unen laatu oli. Päikkärien pituudetkin näkee heti. Nämä unijutut on koukuttanut minua eniten.

Viime viikon vaihteessa perheen nuori väki ehti jäälle vasta lauantaina iltamyöhällä luistelemaan. Ymmärsivät, että siihen tuli ainutlaatuinen tilaisuus. Olivat jäällä pitkään ja seuraavana aamuna meno jatkui. Ei tarvittu aktiivisuusranneketta, vaan otettiin ilo irti liikunnasta.

Loppuviikosta ei ole ollut enää asiaa järvelle, eli lysti oli sitten siinä. Kymmenen sentin teräsjää muuttuu lämpimässä äkkiä petolliseksi.

Minä niin tykkäisin jatkaa latinotanssia, mutta kursseja ei vaan ole järjellisen matkan päässä missään. Tuli lajia harrastettua  yhteensä yli seitsemän vuotta. Täytyy varmaankin ladata itselle oma soittolista ja riekkua tahdissa yksinään.

Rumat villasukat

 

Purin kauniin keskeneräisen neuletakin, jonka sain. Siitä kertyi melkoinen kasa vihreitä ja kanervan värisiä lankanöttösiä. Koska halusin käyttää ne hyödyksi, en sitten keksinyt muutakaan kuin neuloa niistä itselleni sukat.

En ajatellut päätellä lankoja, vaan jatkoin ne alla olevan kuvan mukaan. Kumpaankaan sukkaan ei siten jäänyt kuin kaksi lankaa pääteltäväksi.

 

Eipä näitä kuvan sukkia voi kauniiksikaan sanoa. Kelpaa itselle ja totean vaan, että kauniista alkuperäisestä voi saada rumaa aikaiseksi.

Taas olisi vähäksi aikaa sukkia kulutettavaksi. Niitä on mukava välillä neuloa eikä aina vaan parsia.

Vihreät sukat sai jo aiemmin poika, kaksi kuvan etummaista paria on itselle. Yksi pari on miehelle kuten myös valmistumassa oleva.

Tahtia on haitannut ilmeisesti A-virus. Saatiin viime viikolla tauti melkein yhtä aikaa - mies ja minä. Kolme ekaa päivää meni kuumeessa sohvalla maaten. Neljäntenä päivänä alkoi jo toipuminen, jos ottaa kriteeriksi myös sen, että alkoi kumppanin naama ärsyttämään. Sitten alkoi risoa, kun olisi tarvinnut tehdä kotiaskareita, mutta ei vielä jaksanut. Nyt olen jo niin kiukkuinen, että huomenna lentää matot ulos ja lakanat menee vaihtoon. Jos siivoamisesta tulee takapakkia voinnille, niin onpahan puhdas koti sairastella.

Kaikenlaista...

Sain taas lahjoituksen talontyhjennysprojektista. Tällä kertaa enimmäkseen kankaita. Mukana myös pari keskeneräistä työtä.

Talossa on asunut monipuolinen käsitöiden harrastaja. Osa tarvikkeista on mennyt tietenkin sukulaisten omaan käyttöön ja lahjoituksia ovat saaneet ainakin pari paikallista kansalaisopiston ryhmää.

Olen nyt purkanut sydän karrella kirjoneuletyötä 7 veljeslangasta. Ohjetta jatkamiseen ei ole löytynyt ja sitäpaitsi käsiala on tekijällä ja minulla erilaiset. Lisäksi työn loppupuolella huomaa neulojan korkean iän tuomat ongelmat.

Täytyy joskus muistaa lahjoitusten antajaa kera sukulaisensa jollakin sopivalla viemisellä. Sellaisella, joka täytyy käyttää pois.

Silkkimaalausta vuosien takaa

Yksi lempikokeiluistani aikoinaan oli maalata silkkihuiveja. Satunnaisella kurssilla sainkin niitä valmiiksi kolme kappaletta.

Kaksi huivia annoin joululahjaksi, kuvan huivin jätin itselleni. Pidin alkuun sitä ahkerasti, koska siinä on lempivärejäni. Minun täytyi kuitenkin luopua huivin käytöstä, koska se alkoi hipua, ja itselle iski nuukuus sekä haikeus.

Löysin silkkityöni ennen joulua huivivarastoani tutkiessa. Olenkin sen jälkeen tutkaillut, josko silkkimaalauksesta järjestettäisiin kursseja inhimillisen matkan päässä - en löytänyt yhtäkään. Muutenkaan aihe ei ole ollut vuosiin erityisemmin esillä tai sitten vaan en ole huomannut.

Kurssille osallistuminen olisi paljon mielekkäämpää, koska materiaalihankinnat paria huivia varten olisi melko kohtuuttomat enkä ole aikonut tehdä businessta aiheesta. Tai mistä sen tietää, josko kovastikin innostuisin uudesta harrastuksesta. Siksikin olisi kiva käydä kurssilla, koska usein muistot kultaa - silkkihuivini tein jo vuonna 1992.

Sain taas lankoja, ihanaa

Mietin viikonloppuna, että pitäisi ostaa sukkalankoja. Kaikenlaisia muita minulla onkin vielä vähän, mutta ei enää mitään sukkakutimeksi sopivaa. Ja kas, sain maanantaina naapuriystävältä laatikollisen vanhan anoppinsa lankoja. Eivät kuulemma itse käytä paksuja sukkia, joten sain sellaisiin langat. Oranssi kerä on huopuvaa, joten täytyy laittaa mietintämyssy päähän, mitä siitä tekisin. Valkoiset lankani olen käyttänyt lähes kaikki, joten mukavaa oli saada niitäkin.

Meillä kuluu vuoden aikana villasukkia melkoisesti. Sen vuoksi en viitsi nähdä suurempaa vaivaa kuvioiden tekemisiin, vaan tyydyn pelkästään ihailemaan sellaisia. Tytär sentään jaksaa neuloa kaikenlaisia hienouksia. Nyt olin niin laiska, etten viitsinyt tehdä edes raitoja mieheni sukan varteen. Sukkien neulominen on myös aina pieni hätävara, kun ei tiedä mitä ottaisi käsiinsä telkkua katsellessa. Tuollaista perussukkaa neuloo vaikka silmät ummessa.

Maanantai oli muutenkin erilainen päivä. Aamulla herätessä paloi kynttilät talossa, oli sähkökatkos. Sähköt saatiinkin jo iltapäivällä ja olihan se helpotus, vaikka kahviakin saatiin keitettyä puuliedellä. Käsitöitä sain myös tehtyä synkästä päivästä huolimatta, kiitos kaulavalojen.

Päivän päätteeksi lohkaisin palan etuhampaasta. Riepoi niin maar perusteellisesti. Soitin seuraavana aamuna  terveyskeskuksen hammaslääkärille varttia yli yhdeksän. Reilun puolentoista tunnin päästä soitostani hammas oli korjattu. Hyvin siinäkin sitten kävi. Eipä voi olla kuin kiitollinen siitäkin.

Saippuakranssi

Meille on kertynyt vuosien saatossa saippuoita, ja monet, varsinkin voimakastuoksuiset ovat jääneet käyttämättä. Osa pikkusaippuoista on ollut vaatekaapissani kangaspussissa tuomassa tuoksua, mutta nyt nekin saivat uuden merkityksen.

Idea tehdä kranssi saippuoista ei ole omani, vaan käsityölehtiä hävittäessäni otin sellaisesta kuvan talteen. Kranssi oli Novita-lehdessä 2/95. En uskalla tekijänoikeuden nimissä skannata kuvaa siitä. On sen verran vanha lehti, ettei linkkiäkään löydy. Kranssi oli mielestäni kaunis ja yritin matkia sitä. No eihän tuo nyt sitten ole likikään samanlainen vaan vähän samantapainen.

Jokaisessa paketissa ei ole saippuaa, vaan leikkasin finnfoam-jämästä sopivan kokoisia paloja. Leikkasin ne myös matalimmiksi. Kaikki nämä kääräisin leikkaamiini tapettipaloihin, jotka ovat asiantuntijamyymälän poistuneista malleista. Käyttämääni tapettia on kahta eri sävyä.

Osaan tein paketteja ohennetuista finnfoamin jämä-jämäpaloista ja saippuasta. Osaan pilkoin isot saippuapalat ja kääräisin ne sellaisinaan, osaan oli "vähän" sovittelemista.

Minulla oli jemmassa dia 20 cm ja profiililtaan pyöreä styroksinen kranssipohja. Nuukana sitten leikkasin sen kahtia ja käyttöön otettuun puoleen kääräisin hapertuneen pitsisen trikoopalan suikaleen.

Pakettien kranssipohjaan kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa ja tupsut liimasin Erikeeperillä.

Osaan kranssia käytin makramee työstäni jääneet puuvillanarujen pätkät ja osaan leikkasin kerästä. Tein pakettien väleihin pieniä tupsuja vanhaa kampaani hyväksi käyttäen. On ollut oiva apu myös pienien rusettien tekemiseen.

Pohdin ihan ensiksi, että onkohan tapetti liian paksua, ettei se päästä tuoksuja läpi. Pelko oli aiheeton. Kranssista tulee hieno mieto tuoksu. Sen verran olen tuoksuille yliherkkä, että saippuakranssi on tarkoitettu mökkimme kylppäriin. Vielä se odottaa ripustamista jahka ostan sille sopivan koukun.

Tiskirättejä

Oli välillä pakko tarttua pienempiin käsitöihin. Kun on kiinni suurempitöisissä, tulee joskus tunne, ettei saa aikaiseksi mitään.

Päätin sitten tehdä tiskirättejä minäkin. Tosin ensimmäisiä kertoja kuullessani tuon tiskirätti-sanan, ihmettelin, että tiskaako monikin rätillä. Itse tykkään enemmän vaikkapa keittiö- tai siivousliinasta sanana. Samapa tuo sitten kait on, millä nimellä kutsutaan.

Ostin lankaa alan liikkeestä rättiä varten. Ajattelin kokeilla itsellä ensin miten se käytännössä toimii. Täytyy tietää, koska vasta ajatukseni asteella sellainen on hyvä oheisvieminen henkilöille joilla on jo kaikkea. Muunmuassa selänpesimet, sytykeruusut ja koivunlehtituoksupussit on jo kertaalleen annettu. Itse ollaan saatu patalappuja, kynttilöitä, lautasliinoja sun muuta tarpeellista pientä tavaraa, jotka kuluvat käytössä. Ovat siis hyviä tuomisia.

Asiaan: Harmaa virkattu tiskirätti on Blend Bamboo-lankaa. Kuvio on vohvelivirkkausta, jota väkersin nyt ensimmäistä kertaa. Siksi lopputulos muistuttaakin lähinnä kansakoulun ekaa virkattua patalappuani. Kuvasta näkee pienen nöttösen, joka jäi jäljelle 50 gramman kerästä. Ohjeen löysin täältä: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee-itse/virkkaus/nain-virkkaat-vohvelia

Valkoinen rätti on purkulangasta. Se on kuvioltaan V-pylväät. Ensimmäinen ja viimeinen kerros ovat pylväitä ja rivin kaksi ekaa ja viimeistä ovat tavallisia yksöispylväitä. Rivin ekan pylvään virkaa toimittaa kaksi ketjusilmukkaa.

Tein puuvillarätistä mielestäni vähän liian ison, joten aloitin vielä pienemmän virkkaamisen.

Jotakin on ollut tulossa tästäkin?

Kuvan ufo sai purkutuomion ja siispä saa nyt uuden olomuodon rätteinä. Nyt taidan tietää, mihin muutkin puuvillalankajämäni päätyvät. Rättejä täytyy olla varmaankin monta ja eri väristä, koska kunnon konepesua ne kaipaavat. Mietityttää myös niiden kuivuminen. Viemisen materiaaliksi aion ostaa vain bambulankaa.

Olen tämän joskus blogiini ennenkin kirjoittanut, miten erilailla ihmiset reagoivat eri sanoihin - viittaus aloitukseeni. Entinen työkaverini meni aikoinaan vaimonsa kanssa vähän parempimaineiseen myymälään ilmoittaen, että tultiin ostamaan peiliä. Tähän myyjää, että "Anteeksi, kuvastintako herra tarkoittaa?"

Ranskanleipää valkosipulin ystävälle

Muutama vuosi sitten mieleeni muistui naapurin vanha konsti ranskanleivän tuunauksesta. Suunnittelin tekeväni ravunkuorikeittoa ja mietin sen kanssa sopivaa leipää. Siinähän se sitten muistui. En ollut silloin kylläkään varma, että tehdäänkö ranskanleipää enää. Ei vaan ole ollut ostoslistalla ja kaupassa kulkenut kait laput silmillä.

Siivutan ranskanleivän ja voitelen palat itse tehdyllä valkosipulivoilla. Käärin leivän tiukkaan folioon ja kuumennan paketin yleensä grillissä. Eilen kuumensin sen uunissa.

Folio päätyi metallinkeräyslaatikkoomme

Koska pyydämme rapuja melkoisen määrän, yleensä mies perkaa jonkin verran rapuja heti niiden keittämisen jälkeen. Pakastamme keittoon soveltuvat kuoret ja levitteeksi tai uuniperunakastikkeeksi ravun lihat. Vie näin pakastimesta vähemmän tilaa.

 

Leipä ja ravunkuorikeitto maistuivat lounaalla vieraillemme.

Harmaa makramee-kaitaliina

Kävin tänään tyttären luona sovittamassa solmimaani makramee-kaitaliinaa 2,2 metriä pitkälle pöydälle. Enää puuttuu noin puoli metriä, koska katsoimme paremman näköiseksi, jos liina ylettyy reilusti pöytälevyn yli. Nyt siis pitää vielä suunnitella lisää kuvioita. Lankaa riittää kyllä.

Sitä onkin tätä työtä varten noin 420 metriä. Säikeitä on 60 kappaletta ja kunkin langan pituus  on noin 7 metriä.

Lanka on tilattu Lankavasta ja on dia 4 millimetristä Matilda punoskudetta.

Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Aloitin työn eräänä perjantai-iltapäivänä. Räknäilin, solmin ja purin... Samaa hommaa vielä lauantaina. Ukko vitsaili, että nyt ei ainakaan voi laittaa viinin piikkiin. Olin siis ottanut pikkasen punaviiniä edellisenä iltana.

Työhön tuli vielä pieni breikki, koska flunssa yllätti. En vaan jaksanut seisoa enkä solmia.

Näytin tänään kaitaliinasta kuvaa eräässä porukassa, ja siellä kysyttiin, että miten tuota solmin, seisaaltaan vai istualtaan? No, ensin seisaaltaan, sitten tuolissa istuen ja siitä jakkaran kautta lattialla tyynyn päällä. En halunnut siirrellä työtä telineellä, koska tein toisen puolen peilikuvana. Oli jotenkin helpompi hahmotella ja mittailla, kun valmista oli toisella puolella.

On tää vaan niin kivaa. Seuraavaksi aion solmia itselle parit liinat, toisen lipaston päälle ja toisen pöydälle.